Kohtalon kaunottaret: Carol (****-)

Ensi-ilta 19. helmikuuta 2016

Annos: TODD HAYNES / CAROL
Juomasuositus: martini yhdellä oliivilla

Yksilönvapaus. Yksilönrakkaus. Niiden vaaliminen tässä 1950-luvulle sijoittuvassa naisrakkausdraamassa on ydinaihe. Kyseisellä aikakaudella yksilönvapauden ihanne ei toteutunut, eikä se nykypäivänäkään itsestään selvää ole. Carolin (Cate Blanchett) ja Theresen (Rooney Mara) väliset tunteet tuomittiin.

Toisaalta laajempi kuva yksilöiden vapaudesta tiivistyy myös vain henkilökohtaisella, suljetulla tasolla. Carolin aviomies (Kyle Chandler) ei voi antaa vaimolleen anteeksi sitä, ettei tämä rakasta miestään, kuten mies tahtoisi. Hylkäämisen tunteesta syntyy miehen vimma eristää vaimolta tämän tärkein: oma lapsi.

Carol joutuu mahdottoman valinnan eteen. Hän kokee oikeaksi noudattaa kutsumustaan, luontoaan ja sydämensä tahtoa, mutta itsensä toteuttaminen tarkoittaa suuren luokan uhrauksia.

Ja kaikki siksi, että hän on tavannut, odottamatta, lelukaupan suloisen myyjättären. Suurisilmäinen keskustelu joululahjajunaradasta sisältää sanattoman, toisen keskustelun. Se käydään kemiallisella tasolla, katseiden ja tuoksujen tasolla. Kumpikin jää kaipaamaan.

Rakkaus löytää tiensä, sanotaan, ja haasteista huolimatta Carol ja Therese tulevat vedetyiksi toistensa läheisyyteen yhä uudelleen. He ovat valmiit ottamaan riskejä. Erilainen Thelma & Louise -roadtrip vie tutustuvan parin nuhjuisiin motelleihin ja muihin anonyymeihin tiloihin.

Vaikka elokuvan nimi on Carol, on Theresellä lähes yhtä suuri rooli. Hän ei ole pelkästään halun kohde vaan myös itse, joskin epävarmana kypsymättömyydessään, aktiivinen toimija. Hän toteaa olevansa myötäilijä, mutta kaiken läpi paistaa liikuttava tunne.

Kumpikin näyttelijä on Oscar-ehdokkaana, mutta johtuuko Blanchettin ja elokuvan nimestä se kyseenalainen seikka, että Blanchett on ehdolla pääroolista, Mara sivuroolista? Todellisuudessa Mara viipyy valkokankaalla kuusi minuuttia pidempään kuin Blanchett. Konkari vetää silti pidemmän korren.

Aiemmin Mara on esiintynyt varsin pienissä rooleissa, muun muassa elokuvissa Her ja The Social Network. Yhteensä Carol sai kuusi Oscar-ehdokkuutta.

Todd Haynesin (I’m Not There, Velvet Goldmine) ohjaamassa ja Patricia Highsmithin romaaniin The Price of Salt pohjautuvassa elokuvassa edetään hienovaraisesti. Miljööt hurmaavat vastustamattomalla tavalla. New York 1950-luvulla on täynnä innokkaita kulttuurin harrastajia. Autot ovat virtaviivaisia, lelukaupassa lelut somaa käsityötä, baareissa ja leffakerhoissa inspiroidutaan ja keskustellaan intohimoisesti.

Carol on kohtalokas, hienostunut ja hieman ylhäinen lady in red, mutta välittävä ja ystävällinen. Therese on innokas, heittäytyvä, ailahtelevakin. Carolin vihjataan viettäneen intiimejä hetkiä ystävätär Abbyn (Sarah Paulson) kanssa, ja myös Abbyn kautta Therese oppii lisää elämästä ja Carolista.

Yksi vika elokuvassa tuntuu olevan, etenkin jälkeenpäin ajateltuna. Se ei jätä pysyvää lämmön tunnetta. Ehkä kuvaus on liiankin täydellistä, hieman kliinistä. Tunne on liiankin täyttä. Onneksi kauneus pelastaa paljon.

Vaikkei katsoja löytäisi naisrakkaudesta samastumissuuntia, on elokuva yhtä lailla kuvaus universaalista ihastumisen tunteesta ja sen aiheuttamista väistämättömistä tuskan hetkistä. Päähenkilöiden välinen sähkö ei liity sukupuoleen.

4-/5

TRAILERI:

Puddingit kaupan päälle

Aikakauden aito kuvaus

Viime aikoina niin television kuin elokuvateatterienkin puolella on mieluusti astuttu nykyajan sijaan vanhoihin kunnon aikoihin. Ja todistettu, etteivät nuo ajat ehkä olleetkaan niin kunnolliset. Mutta pirun tyylikkäät kuitenkin!

1900-luku jaksaa kiehtoa, varmasti siksi, ettei menneestä vuosisadasta ole vielä liian kauan aikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi luomaan soveliasta etäisyyttä. Mad Men ja Vinyl sykkivät 1970-lukua, Tanskalainen tyttö kutsui 1920-luvulle, kuten myös esimerkiksi tv-sarjat Downton Abbey ja Kotikylä. Ylen pian alkava uusi draamasarja Kotilieden lämpöä sijoittuu toisen maailmansodan aikaan.

Carol-elokuvaa inspiroinut Patricia Highsmithin romaani The Price of Salt julkaistiin alun perin vuonna 1952 salanimellä. Vasta 38 vuotta myöhemmin vuonna 1990 Highsmith tunnusti olevansa suositun romaanin kirjailija ja uusi painos julkaistiin hänen nimellään.

Miksi näin? Highsmith on kertonut, että tarinan juoni sai ideansa kirjailijan omasta kokemuksesta. Hän itse kohtasi vaalean, turkistakkisen naisen newyorkilaisessa tavaratalossa, jossa tuolloin työskenteli nukkemyyjänä. Samana yönä hän jo laati alustavan romaaniaihion.

Toinen teoria tuo esiin naisen nimeltä Virginia Kent Catherwood, jonka uskotaan olleen esikuvana Carolille. Yläluokkaisella, rikkaalla ja varatulla Catherwoodilla ja Highsmithillä oli romanssi, ja asiaan liittyi myös lapsen huoltajuuden menettäminen johtuen lesboustodisteista. Lue koko kiintoisa tarina.

Ajatus tällaisesta tuomiosta tuntuu hurjalta, mutta monessa maailman kolkassa ja toisinaan koto-Suomessakin asenneilmapiiri ei aina ole niin vapaa, kuin sen luulisi näin kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin jo olevan.

 

© Siru Valleala