En ole koukuttunut tämän uutuussarjan juoneen. En ole koukuttunut raamikkaaseen pääosan näyttelijään Tom Hiddlestoneen, paitsi vähän. En ole koukuttunut House-tähti Hugh Laurien esittämään asekauppakonnaan. Mutta olen koukuttunut 6-osaisen sarjan (8-osainen Suomessa) maisemiin ja tunnelmaan!
Tanskalaisen Susanne Bierin ohjaama ja John le Carrén romaaniin perustuva Yövahti-sarja alkaa levottomasta arabikevään Egyptistä, jota näyttelee Marokko. Sveitsin silmiä vihlovassa lumenvalkoisuudessa käväistään, kunnes jäädään pidemmäksi toviksi Mallorcan turkooseihin maininkeihin. Meren sykettä ja uima-altaan liplatusta kuunnellessa mieli rauhoittuu.
Ellei se askartelisi vakooja Jonathan Pinen (Hiddleston) mukana etsimässä kostoa. Entinen brittisotilas ja sarjan alussa hotellin yövahtina toimiva Jonathan joutuu mukaan kavalaan soppaan. Hän auttaa asekauppiaan bisneksiin sekaantunutta naista ja sekoittaa mukaan koko sydämensä. Kun avunantoromanssissa käy huonosti, jää Jonathan kriisin valtaan. Hän lähtee Sveitsiin kaukaiseen vuoristohotelliin töihin, mutta samaan paikkaan saapuu vihollinen, juuri tuo traagisten tapahtumien syypää, asekauppias Richard Roper (Laurie).
Yövahti / Hugh Laurie (Richard Roper) ja Tom Hiddleston (Jonathan Pine).
Jonathan liittyy tiedustelupalveluun, jota johtaa pätevä Angela Burr (Olivia Colman), ja soluttautuu vihollisen leiriin. Leiri on autuas espanjalainen atmosfääri, jonka näennäisen rentouden taakse piiloutuu vaarallinen koneisto. Jonathan liikkuu veitsen terällä tutustuessaan aseliigaan ja Roperin perheeseen. Roperin oikea käsi Corkoran (Tom Hollander) epäilee alusta saakka tulokkaan taustoja ja tarkoitusperiä. Roperista itsestään on hankala sanoa – hän on yhtä salakavalan tulkitsematon kuin Tohtori House aikoinaan.
Hugh Laurien roolisuoritus on ristiriitainen. Sitä se on etenkin Hiddlestonin sielukkuuden rinnalla, sillä tuntuu, että Laurie helposti toistaa House-maneerejaan ainakin sarjan alkupuolella. Yksi syy on toki se, että Roperin hahmo on ambivalentti Housen tapaan, sarkastinen ja kuivan humoristinen – siis hyvin britti.
Broadchurch-sarjasta tuttu Olivia Colman on vielä topakampi kuin aiemmassa roolissaan. Näiden konkareiden rinnalle nousee Tom Hiddlestonin hahmo autenttisina ja persoonallisena. Tyypistä ei ota selkoa noin vain. Miksi hän niin kiihkeästi lähtee projektiin mukaan? Kuinka paljon aitoja tunteita on pelissä? Kuinka syvällä asteella hän kiinnostuu Roperin tyttöystävästä Jedistä (Elizabeth Debicki)?
Yövahti / Elizabeth Debicki (Jed Marshall)
Jonathanin identiteetit muuttuvat lennossa, ja kiinnostavaa on, selviääkö sarjan jatkuessa hänen todellinen identiteettinsä – vai onko sitä olemassakaan? Leveän hymyn takana elää jotakin aivan muuta.
Hiddleston on viimeksi nähty Guillermo del Toron ohjaamassa goottiromanssissa Crimson Peak (2015), ja varsin goottilainen oli myös rooli hienossa vampyyrielokuvassa Only Lovers Left Alive (2013). Nyt miehen habitus on täysin toisenlainen – hän muistuttaa enemmän James Bondia kuin riutuvaa romantikkoa. Vaikka juuri riutuva romantikko hän sarjassa jälleen on.
Hiddleston on viimeistään Yövahdin myötä noussut melkoisen fanituksen kohteeksi ja jopa seksisymboliksi (”hiddlesbumia” bongaillaan ahkerasti), ja auliisti hänen lihaksistoaan sarjassa esitelläänkin. Kohua syntyi myös alastonkohtauksesta, joka nähdään Suomen television viidennessä jaksossa. Kyseinen jakso sai Twitterin tukkoon.
Ohjaaja Susanne Bier siis nauttinee mieskauneudesta? Sarjassa on nähtävillä Bierille tyypillinen tunteeseen vetoaminen ja vetävät, tunteikkaat päähenkilöt. Bierin tuotannosta muistetaan etenkin hienot elokuvat Häiden jälkeen (2006), Kosto (2010) ja Toinen mahdollisuus (2014). Viimeisin elokuva Serena (2014) tosin oli kliseinen pettymys.
Yövahti karttelee kliseitä, mutta myös kovin jännittäviä hetkiä. Poliittisen aloituksen jälkeen pääpaino on draamassa, ihmisten välisissä suhteissa, salaisuuksissa ja eroottisessa latauksessa. Koston teema laajenee keskeiseksi, kun myöhemmin selviää, että myös Angelalla on henkilökohtainen kana keihästettävänään Richard Roperin kanssa.
Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!
Game of Thrones kausi 6, jakso 9 ”The Battle of the Bastards”
Mikä taistelu!
Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettujaja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!
No niin, tätä jaksoa varten kannattaa varustautua veriletuin, sillä niitä alkaa tehdä kuitenkin mieli… Wou mikä eeppinen taistelu! Tällaista ei olla GoT-historiassa varsinaisesti koskaan nähty. Tähän saakka kutoskaudella on rakennettu ja rakennettu, ja nyt pannaan sortumaan.
Äpärätappelu, se on kyseessä kauden toiseksi viimeisessä jaksossa. Battle of the Bastards.
Mutta ensin Daenerys pistää tuulemaan – eli palamaan. Meereenissä Tyrion yrittää pokkana väittää, että vallitseva sotatila on ihan jees ja miltei suunnitelmien mukainen. Jotain on kuitenkin orjakauppiaiden ilkivallalle tehtävä, joten Dany käskyttää mukuloitaan ja usuttaa lohikäärmeet käristämään muutaman laivan. Todella: myös kaksi muuta lohikäärmepojua ilmaantuu kolostaan räpyttelemään rajattomaan ulkoilmaan. Kilttejä äiskälleen näyttävät olevan hekin, tottelevaiset.
Harmaa Mato taas näyttää letkeän miekkaliikkeen, jonka myötä Dany antaa isännille kuolettavan opetuksen ja sanoman toimitettavaksi kotikulmille.
Sansa ja Jon saapuvat Ramsayn juttusille. ”My beloving wife, I’ve missed you terribly”, tuumaa Ramsay Sansalle samalla, kun Jonin katse voisi syöstä jääpiikkejä. Jon ehdottaa kaksintaistelua, jonka Ramsay torjuu. Hänestä perinteinen sotatanner on mukavampi vaihtoehto. Sansalla on Ramsaylle asiaa: ”You’re going to die tomorrow, Lord Bolton. Sleep well.”
Illalla Jon ja Sansa käyvät tärkeän keskustelun. Sansa toteaa, ettei Jon tunne Ramsayta lainkaan. Peluri, hullu sadisti Bolton – häntä vastaan ei tavanomainen taistelu tepsi. Sansan puheissa on syytöksen makua. Häntä korpeaa, ettei Jon kysele neuvoja ja vinkkejä sisareltaan. Rickonin suhteen Sansa on lakonisen realisti. Se, joka on joutunut Ramsayn armoille, on yhtä kuin kuollut.
Ramsay (Iwan Rheon) valmiina julmuusmurhaan. Kuva: HBO.
Jon keskustelee myös Melisandren kanssa, kuolemasta tietenkin. Jon ei tahdo, että noitanainen yrittäisi toisen kerran tuoda Jonin kuolleista maan päälle, mutta Melisandre ei lupaa mitään. Ehkä jumalat tahtoivat Jonin palaavan, jotta tämä voisi kuolla uudelleen?
Danyn puheille astuvat Meereenin tilanteen rauhoituttua Theon ja Yara. Juttutuokio on mainio. Rivien välissä Yara vihjaa olevansa suostuvainen vaikkapa naimisiin Danyn kanssa. Se tästä enää puuttuu: Seitsemää kuningaskuntaa hallitseva kuningatarpari! Jee! Naiset neuvottelevat sellaisesta sopimuksesta, että entäpä jos verenvuodatus lopetettaisiin ja tehtäisiin maailmasta parempi paikka elää. Uusi nuori sukuveri halajaa muutosta, uusi rauhan (?) liitto on solmittu. Joko neito Targaryen pian seilaa Westerosiin? (Ja Danylle rauhan harmonia tarkoittanee, että kyllä kiitos niin kauan, kun hän saa toimia ylhäisenä yksinvaltiaana eli tyrannina.)
Verenvuodatusta on kuitenkin vielä luvassa. Alkaa taistelujen taistelu Ramsayn joukkojen ja Jonin ja Sansan joukkojen kanssa. Ensin Ramsay leikkii julmaa peliä Rickonin hengellä. Kohtaus herättää ärsytystä: miksi Rickon juoksee suoraan, vaikka häntä ammutaan nuolin? Siksak toimisi huoooomattavan paljon paremmin. Ramsay saa mitä toivoo, ja Rickon menehtyy hätääntyneen veljensä Jonin eteen. Se ei tunnu kovin pahalta, sillä Rickonia on näytetty vain vähän, eikä tunnesidettä ole muodostunut. Jon on nyt hyvin, hyvin vihainen, kuten Ramsay tietenkin kaavaili.
Jon (Kit Harington) ja koston katse. Kuva: HBO.
Ramsaylla on ovela piirityssuunnitelma, joka toimii tappavan varmasti. Seuraava hyvin pitkä ja vahvaa pahoinvointia aiheuttavataistelukohtaus on hurmeinen ja kammottava. Jon hautautuu ruumiskasan alle henkeään haukkomaan. Wun Wun -jättiläinen mäiskii menemään, mutta ylivoimaa on. Sitä on, liikaa, kunnes Sansa yllättää. Juuri, kun Jon on kohtaamassa loppunsa (taas), saapuvat apurit. Sansan rinnalle katselemaan tannerta ratsastaa kukas muukaan kuin herra Pikkusormi.
Loput jaksosta on Jonin ja Sansan juhlaa. Wun Wunin uhrautumisen myötä (voi Wun, urhea jätti!) reitti Talvivaaraan on auki, ja Ramsay saa nyrkistä. Ensin. Kun vanhat talvivaaralaiset hilaavat lippunsa mastoon, viruu verinen Ramsay sellissään. Hänen luokseen astuu Sansa, joka on odottanut tätä hetkeä.
Kuinka uskollisia ovat isännän omat koirat, jos niitä on pidetty päiväkausia nälässä? Ramsay kohtaa repivän loppunsa Sansan lupauksen mukaan. Ja me katsojat saimme mitä halusimme, kerrankin.
– The End –
Tormund (Kristofer Hivju) oli oikea taistelu-badass. Kuva: HBO.
Jälkisanat ennen finaalijaksoa
Jakso oli varmasti yksi koko sarjan jännimmistä ja fyysisesti koskettavimmista. Graafisesta taistelusta tulivat mieleen Tolkien-sotimiskohtaukset, mutta siinä oli myös paljon uutta ja ennalta arvaamatonta. Syvän otteen mahdollistaa toki myös se, että tässä jaksossa kuvataan poikkeuksellisen pitkään yhtä kohtausta eikä näytetä useita tarinalinjoja.
Nyt Sansa lopullisesti osoitti olevansa kaikkea muuta kuin heikko ja kiltti, Joffreyn edessä aikoinaan alistunut tyttönen. Ramsayn raatelun ääreltä hymysuin poistuva Talvivaaran valtiatar on voimissaan. On kuitenkin muistettava, että hänen liittolaisenaan on Pikkusormi, epäluotettavin liittolainen päällä maan.
Sansan ja Jonin välit ovat kankeat. Sansa ei kertonut Laakson joukkojen olevan saapumassa – miksei? Ehkei hän ollut varma. Mikä on nyt perimysjärjestyksen jama? Bran on ties missä, Rickon ja Ramsay kuolleet. Onko Sansa raskaana? Jon ei loistanut tässä jaksossa, ja mietityttää, mikä hänen funktionsa elämään palaamisen suhteen on. Ainakaan se ei liittynyt Ramsayn murskaamiseen. Epäilemättä suurempaa on tulossa.
Dany on näyttänyt valtikkansa voiman, Jaime vallanut aikomansa valtauksen. Entä seuraavaksi? Onko Pikkusormella toiveita eli määräyksiä vastalahjaksi Sansalta? Miten Branilla ja näyillä sujuu? Kuinka käy Cersein oikeudenkäynnin – mistä huhusta on vihjailtu? Mitä ser Davos aikoo tehdä nyt, kun hän löysi Shireenin peurapatsaan tuhkasta? Minne matkaa Arya?
Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!
Game of Thrones kausi 6, jakso 8 ”No one”
Lemmen ritari Jaime
Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettujaja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!
Holy cow, sain mitä toivoin eli särmikkäämmän Jaimen!
Ensin kuitenkin katsaus muille maille. Jakso alkaa jälleen teatteriesityksestä, jossa lady Crane antaa kaikkensa ja kansa nyyhkii. Pukuhuoneessa kahisee oudosti, ja lady Crane löytää roolivaatteiden suojista verisen Aryan. Aryalla käy tuuri, sillä Crane on tottunut puhkomaan reikiä ihmisiin (aviomieheensä) ja parsimaan niitä taas kokoon. Myös juoma nimeltä unikonmaito antaa Aryalle lepoa ja parannusta.
Hurtta heiluu kirvesmiehenä, mutta puiden sijasta kirves kalahtelee kalloihin. Roisia jälkeä on luvassa, kun uusien ystäviensä kuolemasta suivaantunut Hurtta huitoo koston iskuja. Hurtta ja velipoika Vuori vastaavat tämän jakson väkivalta-annista. Vuori nimittäin murjoo erään uskonvarpusen Cersein kieltäydyttyä Lancel Lannisterin käskyistä. Näillä veljeksillä on intohimonaan keskittyä ihmisten päihin.
Brienne ja Jaime taas vastaavat jakson kätketyn tunteen pakahduksesta. He tapaavat jälleen, ja Brienne tarjoaa Jaimen antamaa miekkaa takaisin. Jaime ei suostu ottamaan sitä vastaan. Jaimen yllättää se tieto, että Sansa on elossa. He keskustelevat myös siitä, käykö pian niin, että Brienne joutuu astumaan taistelussa Jaimea vastaan. Kaikki on nyt kiinni Edmuresta ja Mustakalasta.
Katseissa välitetään sanattomia tunteita. Brienne on tietenkin totaalisen rakastunut Jaimeen, joka taas ei koskaan pääse Cersein ikeestä eroon. Jaime arvostaa Briennen ystävyyttä, mutta tietää, että heillä on eri sodat sodittavanaan. Brienne on myös aivan liian ritari antaakseen henkilökohtaisille tuntemuksille valtaa.
He neuvottelevat verettömän valtauksen sopimuksesta. Jaime antaa sanansa sille, että Brienne saa Mustakalan ja tämän joukot mukaansa Sansan avuksi, Jaime linnansa. Jaime ei tahdo mitään muuta kuin vallata äkkiä linnan ja palata Kuninkaansatamaan, joten hän on helppo suostuteltava.
Brienne tapaa Blackfishin, joka ei kuitenkaan noin vain aio antautua, ei edes luettuaan Sansan kirjeen. ”She’s exactly like her mother, ” Mustakala toteaa, muttei sittenkään suostu Sansan joukkoihin. Onko tulossa taistelu? Joutuvatko Brienne ja Jaime vastakkain?
Hauska hetki on, kun Podrick ja Bronn tapaavat pitkästä aikaa telttojen pihamaalla. Läppä lentää ja Bronn lupaa antaa Podille omanlaisensa taisteluoppitunnin.
Cersei kuulee Kuninkaansatamassa kurjan uutisen. Tommen, joka ei salli äitiään enää rinnalleen, ilmoittaa kuninkaallisessa tiedotuksessa, ettei kirkon ja kruunun yhteistyö salli kaksintaistelun käyttämistä metodina oikeudenkäynnissä. Cersein usko voittoon romahtaa. Hän myös kaipaa poikaansa niin, että pahaa tekee. (Miksei tyttären kuolemasta ole enää puhuttu mitään?)
Meereenissä Tyrion tarjoilee Harmaalle madolle ja Missandeille virkistävää viiniä ja kertoo vitsejä ja unelmansa omasta viinitarhasta. Viinilanseeraus ”Peikon nautinto”, ”Imp’s Delight” ei kuulosta pahalta makuelämykseltä. Vitsailu keskeytyy karmivaan näkyyn. Isännät ovat saapuneet valtavalla laivaparvella. Tykitys alkaa tuota pikaa.
Viinisieppo Tyrion. Kuva: HBO.
Jaime tapaa Edmuren – ja NYT näemme taas vanhan kunnon pahis-Jaimen! Edmure haastaa Jaimen vaikeilla moraalisilla kysymyksillä, mutta Jaime vastaa rakkauden sanoilla. Hän niiiiiin rakastaa Cerseitä, ettei ole kerta kaikkiaan kiinnostunut mistään muusta. Kuten sellaisista, joita ei rakasta. Eli muista kuin Cerseistä. Hän lupaa viskata Edmuren pienen lapsen katapultilla koskeen, ellei Edmure heti paikalla marssi linnaan ja anna valtaa Jaimelle. Jaimen perisynti: heitellä lapsia.
Kylläpä muuten Edmure näyttää Starkin suvun jäseneltä! Yhdennäköisyys Branin kanssa on huomattava.
Ja niin käy, että Edmure astelee linnaan, jossa häntä yhä pidetään herrana ja isäntänä pitkästä vankeudesta huolimatta. Miehet tottelevat häntä, eivät Mustakalaa. ”You are not my lord, my lord,” sanovat ritarit nujerretulle Kalalle. Edmuren perässä saapuu Jaime joukkoineen – Mustakala on mennyttä.
Mutta millä tavalla! Jakson mysteerisin osuus on tässä. Mustakala ei suostu pakenemaan Briennen ja Podin veneellä. Hän toteaa kaipaavansa kunnon kaksintaistelua. Hetkeä myöhemmin sotilas saapuu ilmoittamaan Jaimelle, että Mustakala on menehtynyt. Mitään ei näytetä!
Näytetään vain se, kun Brienne lipuu veneellä pois ja Jaime näkee, nostaa kätensä kankean haikeaan kömpelön lempeään hyvästelyyn. Se tunne! Hienosti toimii kemia näiden kahden välillä! Kohtaavatkohan enää koskaan? Ja jos kohtaavat, kenen joukoissa seisten?
Jaime ja Brienne katkeransuloisina. Kuva: HBO.
Tyrion ja muut pyramidissa hyökkäystä kuuntelevat yllättyvät totisesti, kun yhtäkkiä ovesta astuu vihollisen sijaan – Dany! Lohikäärme liitelee taustalla eli emäntä on palannut! Oli aikakin, sillä kaupunki on tulessa…
Tapahtumarikkaassa jaksossa Hurtta vielä tapaa vanhoja tuttuja, kuten Beric Dondarrionin, ja saa kostonsa, joskin miedomman kuin tahtoisi. ”Enkö saisi katkaista edes yhden käden?” Hurtta anelee, mutta joutuu tyytymään tylsään perushirttämiseen.
Muistelkaamme tovi: Beric (Brotherhood Without Banners -ryhmittymästä) on sarjan ensimmäinen hahmo, joka tuotiin kuolleista takaisin. Hänet tappoi Hurtan veli Vuori, ja punainen pappi Thoros pelasti hänet. Nyt Beric on Veljien johtaja ja houkuttelee Hurttaa liittymään joukkoihin.
Jakso päättyy Aryan taisteluun elämästä ja kuolemasta. Waif tietenkin saapuu kasvojahtiin ja suolistaa ensimmäisenä lady Cranen. Kuin kauhuelokuvasta suoraan tempaistu Waif lähtee Arya-jahtiin, joka vie läpi kaupungin ja paiskoutuu pitkin portaita ja porttikonkeja. Arya pääsee yllättävän hyvin juoksemaan vatsahaavoistaan huolimatta, ja lopulta hän päätyy piilopaikkaansa miekkansa luo. Waif saapuu, kynttilä sammuu…
Myöhemmin Jaqen H’ghar löytää uudet kasvot Muurista. Arya on viimeinkin läpäissyt testin ja tullut Ei-keneksikään. Harmi vain, ettei hän enää tahdo olla Ei-Kukaan. ”Minä olen Talvivaaran Arya Stark ja lähden kotiin!” Arya julistaa ja tallustelee taivaanrantaan.
Arya kohtaa vielä kerran Jaqenin. Kuva: HBO.
Jakso oli kiinnostava ja jännittävä, latautunut. Poissa ei ole se pelko, että joku päähahmoista kokisi karmean lopun, mutta hieman taustalle ajatus on painunut. Jaksoja on jäljellä enää kaksi, joten paljon on vielä tapahtuva. Kiinnostavimmat käänteet tällä hetkellä ovat Sansan ja Jonin suunnitelma vallata koti-Talvivaara takaisin, Cersein oikeudenkäynti ja tietenkin suurimpana se, mitä Bran aikoo kyvyllään tehdä.
Tyrion ja Bronn huolehtivat vitsailullaan huumorikiintiöstä, joka viime aikoina on ollut varsin suppea. After the Thrones -keskustelusarjassa sanottiin viisaasti: humorististen, ”tavallisten” hetkien on tarkoitus näyttää, millaisen maailman puolesta (rennon, mukavan, tavallisen) kannattaa taistella viimeiseen mieheen saakka.
Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!
Game of Thrones kausi 6, jakso 7 ”The Broken Man”
Joukkoja kokoon
Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettujaja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!
Uusin GoT-jakso keskittyy rakentamaan tulevien jaksojen tapahtumia. Merkittävin yllätys paljastetaan heti alussa, kun kuvaan astuu eräs jykevä, arpipäinen köriläs: Hurtta! Selviää, että henkisen yhteisön johtaja Septon löysi henkihieverissä viruneen Hurtan ja hoivasi hänet kuntoon. Nyt Hurtta puuhastelee yhteisön muassa rakennustyömaalla ja kuuntelee luentoja anteeksiannosta. Hänen mieltään kovertaa kostonhimo.
Jo kuolleeksi luultujen hahmojen paluu siis jatkuu kiivaana. Tämän kauden kai jo voisi nimetä Kuolleista palanneiksi? Tosin epäilemättä tuplasti väkeä vielä myös passitetaan manan maille.
Toinen niin sanottu paljastus on se, ettei Margaery todella ole uskossaan niin luja, kuin High Sparrow, Ylivarpunen, luulee. Salaa Margaery sujauttaa isoäiti-Olennan käteen merkillisen lappusen. Jo pahinta pelännyt Okakuningatar on huojentunut. Yhteisjuonta tahtoisi punoa myös Cersei, mutta hän saa Olennalta kovia sanoja: Olet hävinnyt. ”You have lost, Cersei.”
Jon ja Sansa kokoavat armeijaansa. Villit on vielä kerran puhuttava ympäri, ja eräs jättiläinen on tässä asiassa merkittävä tekijä. Villeillä on myös eräs hallitseva vastapalvelus painamassa omaatuntoa: Jon kuoli heidän puolestaan, joten eikö heidän velvollisuutensa ole ottaa sama riski ja kenties kuolla hänen puolestaan?
Sansa, Jon ja ser Davos lähtevät tapaamaan Karhusaaren Lyannaa. Tämä on tiukka mimmi, pikkutyttö, jolla on selvät sävelet sen suhteen, mitä hänen miehillään saa ja ei saa tehdä. Hän lopulta lupaa joukkojaan taistelemaan Ramsey Boltonia vastaan – peräti 62 miestä. Jonin ilme valahtaa, mutta Lyanne lupaa, että yhden Karhusaaren miehen voima vastaa usean tavallisen sotilaan voimia. Entä kenelle Sansa lähettää kirjeen?
Jaime lähestyy Blackfishiä, Mustakalaa, Bronn apurinaan. Samaan aikaan Walder Freyn pojat yrittävät Edmure Tully aseenaan saada Blackfishia antautumaan. Ärjyä hemmoa ei paljon nappaa veljenpojan kohtalo, joten Freyt vetävät vesiperän. Jaime sen sijaan vetää esiin kaiken itsevarmuutensa (eli on ns. Lannishole pitästä aikaa) ja määrää. Totellaanko häntä?
Theon ja Yara ovat pakomatkalla Rautasaarten Euronilta, mutta Yara ei ole suinkaan luovuttanut. Ensin hänen on saatava Theon palaamaan omaksi itsekseen Ramsayn alistuksen jäljiltä. Lisäksi hänen on saatava naista. Game of Thronesin aika ajoin pakollinen lesbokohtaus (tai vihjaus sitä kohti) nähdään nyt astetta vakavammassa muodossa, kun asialla on yksi avainhahmoista. Theonin katseessa on sekä vanhaa Theonia että epäilystä omia voimavaroja kohtaan. Hän päättää lähteä Yaran mukaan.
Jakson loppuosa on Hurtan ja Aryan kauraa. Varomaton Arya kohtaa kavalan kostajan eli naamioituneen Waifin, saa pahat iskut vatsaan, putoaa veteen ja päätyy tuskaisena hoipertelemaan ihmisten sekaan. Hurtta taas kohtaa pahan näyn palatessaan metsähommista yhteisön pariin. Kaikki on tapettu, Septon myös. Se anteeksiannon meditaatioista – Hurtta hakee kirveen ja lähtee – minne?
Hurtta eli Sandor Clegane (Rory McCann) ja toinen mahdollisuus. Kuva: HBO.
Hiljaa hyvä tulee
Jakso oli keskinkertaisen tasainen, mutta näitäkin jaksoja tarvitaan, jotta juonta saadaan eteenpäin. Hurtan paluu ei herätä suurempia tunteita. Olihan aiemmin epäuskottavaa, että niin väkevä hemmo noin vain kuukahtaisi, joten sinänsä asia ei ole edes yllätys. ”I’m a big fucker and I’m tough to kill.” Hauskinta on, että Hurtta avoimesti tunnustaa kyselijöille, että hänet iski maahan nainen. Sitä hän ei kerro, että kyseessä oli hyvin nuori nainen, lähes lapsi. Avoimeksi jää, miksi Septonin porukka lahdattiin. Tästä oletettavasti kuulemme vielä.
Margaeryn juonittelun jatkuminen ei ole sekään yllätys, mutta kiinnostava juonilinja on kyseessä.
Cersei on villi kortti. Lempeyttä hänessä ei ole näkynyt kuin lapsiaan ja veljeään kohtaan, mutta voisiko Cersei vielä tehdä Jaimet ja muuttua pehmeämpään suuntaan? Jaime taas… Hänen inhimillisten puoliensa näyttäydyttyä on vaikea enää ottaa kundia kovin tosissaan. Kun hän käskyttää uusia joukkoja mahtinsa alle, melkein huvittaa. Nyt tarvitsisimme Jaimelta jotain rajua! Näytä taas pahiskarvasi, Kingslayer! Muuallakin kuin Briennen kanssa kylvyssä!
Minua kiinnostaa Jonin kuolleista noussut olemus. Hän on – joskin mietteliäämpi kuin ennen – hyvin normaali. Eikö kuoleman kokemus ole tuonut Jonille mitään erikoisia voimia tai kykyjä? Ehkä niistä suurimmat sijaitsevat henkisellä osastolla.
Ja nyt jo jänskättää, että mitä ne Ramsay Boltonille oikein tekevät, jos saavat hänet satimeensa. Tässä sarjassa ei paha aina saa palkkaansa, joten varmaa ei Ramsayn kukistaminen ole. Oletan kuitenkin, että jotakin karmeaa myös Ramsay saa jonain kauniina talvipäivänä kokea.
Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!
Game of Thrones, kausi 6, jakso 6
Uutta, vanhaa ja kuollutta verta
Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettujaja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!
Edellisen raastavan jaksonjälkeen kuljetaan hieman lohdullisemmissa ja seesteisemmissä tunnelmissa. Kuudennen kauden kuudes jakso alkaa Branin ja Meeran mahdottoman tuntuisesta pakomatkasta Valkeilta kulkijoilta. On kylmä ja Branin mieli on toisaalla. Hänen näyissään pyörivät sekaisin menneet ja tulevat tapahtumat. Kulkijat sihisevät ja kalisevat kintereillä ja taistelu alkaa. Mutta sitten saapuu puiden takaa salaperäinen ratsumies.
Sam ja Gilly ovat matkalla Samwellin perheen luo Horn Hilliin. Seutu Oldtownissa on somaa kuin eteläisessä Euroopassa konsanaan. Somaa ei ole luvassa Samin isän tuomitsevien silmien alla. Äiti ja sisar ottavat Samwellin, Gillyn ja Sam-vauvan iloisina vastaan, ja Gilly puetaan juhlavaan asuun. Samwell ja Gilly ovat päättäneet kertoa, että pikku-Sam on heidän yhteinen lapsensa. Isä Randyllia se ei auta, sillä hän hoksaa nopeasti Gillyn villin taustan. Tuomio on julmasanainen ja sisältää syvää halveksuntaa Samwellia kohtaan. Pahoillaan oleva Sam yrittää jättää hyvästit Gillylle ja lähteä opin tielle, mutta tilanne saa hänet sisuuntumaan. Kohta töykeä isä on uutta kotipiikaa ja Sydämenturma-sukumiekkaa köyhempi.
Margaery Tyrell on vankilasta vapaa ja nyt hartaana omistautunut jumalille. Niin kai tapaa toisinaan käydä, jos joutuu virumaan tyrmässä loputtoman ajan ajatustensa kanssa. Ylivarpunen päästää Tommenin vierailemaan kuningattarensa luona – ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Myöhemmin Margaeryn on määrä kävellä alaston rangaistusmarssi halki kaupungin Cersein tapaan, mutta paikalle karauttaa Jaime valmiina käymään taisteluun itse pyhyyttä vastaan. Näyttävä porrasratsastus tyssää Ylivarpusen yllätykseen. Tommen astelee Margaeryn rinnalle. Myös hän on nyt Suuren Uskon kannattaja. Margaery on sovittanut syntinsä kutsumalla kuninkaan jumalten puolelle. Vierellä maireilee Ylivarpunen, jonka manipulaatio on tuottanut toivotun tuloksen.
Jakson toinen odottamaton tempaus on Ei Kenenkään äkkinopea palautuminen Aryaksi. Taisi olla jo aiemminkin selvää, ettei Arya ole niin uskollinen Ei kukaan, kuin kuuluisi. Mutta nytkö jo hän saa tarpeekseen? Asiaa avittaa shakespearelainen näytelmä, jota Arya taas seuraa myrkkypullo muassaan. Nyt näytelmässä vuorossa on kuningas Joffreyn myrkkykuolema ja Tyrionin laukaisu kohti pöntöllä istuvaa isäänsä. Arya on vaikuttunut Cersein eli lady Cranen eläytyvästä puheesta, mutta silti hän hiipii valuttamaan myrkyn lady Cranen rommipulloon. Reissulla hän törmää itse näyttelijättäreen. Seuraa erikoinen keskustelu, ja osaksi sen vuoksi ja osaksi näytelmän tapahtumien herättämä Arya tekee sittenkin tyhjäksi myrkkymurha-aikeensa. Asian todistaa Aryaa vakoileva Waif. Arya tietää, että hän on nyt kuolemaisillaan. Hän käy etsimässä vanhan kunnon Neulan piilostaan ja käy odottamaan hyökkäystä.
Arya (Maisie Williams) näytelmän lumoissa. Kuva: HBO.
Uudet yllätyshahmot!
Walder Frey, tuo kaamea käppänä Red Weddingin taustalla, höpisee pojilleen pitkät ja syyttävät pätkät niskan päälle päässeestä tyypistä nimeltä Blackfish. Blackfish eli Ser Brynden Tully on Catelynin, Lysan ja Edmure Tullyn setä ja Catelynin isän Hoster Tullyn veli. Viime jaksossa Brienne lähti etsimään Blackfishiä avuksi Sansa Starkin armeijalle. Lempinimensä Blackfish sai kieltäydyttyään päättäväisesti kaikista veljensä järjestämistä avioliittoehdotuksista ja tulemalla kutsutuksi perheen mustaksi lampaaksi. Lammas vaihtui kalaksi Tullyn perhesymbolin mukaan. Viimeksi heppu nähtiin Red Wedding -jaksossa, kun hän Robb Starkin ja Catelynin jäädessä murhatuiksi onnistuu pakenemaan.
Mutta nyt Walder Frey marssittaa esille toisen Tullyn, vangitun Edmuren, Catelynin nuoremman veljen, jonka häät aiheuttivat aiemmat verihurmeiset häätapahtumat. Kun Robb ei suostunut ottamaan vaimokseen Freyn ketään tytärtä, setä Edmure suostui naimakauppaan. Walder ei surmannut häntä muiden muassa, vaan otti vangikseen. Kuinka Walder aikoo nyt hyötyä Edmure-aarteestaan kamppailussa Blackfishia vastaan?
Ja tähän väliin vuorossa pikku hetki romantiikkaa Lannisterin tapaan eli siskon ja velipojan lempeä. Jaime on huolissaan Cersein tulevasta oikeudenkäynnistä, Cersei ei niinkään. Onhan hänellä kaksintaisteluedustajanaan itse herra Vuori. Jaime on itse saanut ikävän rangaistuksen noustuaan jumalan rappusia liian rajusti: hän saa potkut nykypestistään ja joutuu lähtemään johtamaan joukkoja taisteluun Blackfishia vastaan. Lannister-blondit syöksyvät kiihkeinä toistensa kimppuun lausuen: ”Me kaksi olemme ainoat ihmiset maailmassa!” Ehkä olette, mutta maailmassa on myös kasa eläviä kuolleita.
Ja maailmassa on taas myös Benjen-setä, Ned Starkin nuorin veli! Branin ja Meeran edessä mysteeripelastaja riisuu huppunsa ja loihtii aterian. Benjen Stark on ollut poissa iäisyyden – hänet nähtiin viimeksi ykköskauden kolmannessa jaksossa. Jonin Yövartio-esikuva poistui Muurin tuolle puolen ja joutui Valkoisten kulkijoiden iskun kohteeksi. Hän sai osuman jäämiekasta, mutta tuli löydetyksi Metsän lasten toimesta. Nämä keskeyttivät muuntumisen Valkoiseksi kulkijaksi – mutta hieman oudonmoiselta kovia kokenut Benjen näyttää (pääkuvassa, roolissa Joseph Mawle). Hän on saanut suojelukäskyn Kolmisilmäiseltä korpilta, joten vaikuttaa siltä, että Benjenilläkin on omalaatuisia voimia.
Jakso päättyy Daeneryksen voimalliseen sotakutsuun. Epävarmuuden ajat ovat ohi, ja lohikäärmeen selässä liehuva valtiatar on vakuuttanut nyt valtavat massat dothrakiarmeijaa yliluonnollisesta hallintakyvystään. Mutta mitä massiivisesta sodanjulistuspuheesta tuumaa poikaystävä Daario?
Yllätyskesy jakso
Tämän jakson kanssa ei riittänyt oman muistin kaivelu, vaan erikseen oli etsittävä tietoa siitä, keitä olivatkaan lordi Edmure ja setä Benjen. Benjen on aika cool, eikös vain? Niin kuoleman kuin elämänkin erikoisia voimia maistanut. Yhdessä Jonin kanssa nämä manan rajoilta heränneet nousevat oletettavasti aikamoiseksi voimakaksikoksi. On mielenkiintoista, kuinka maailmalla hajallaan vaeltaneet Starkit nyt hiljalleen alkavat taas kokoontua uusin voimin.
Mielenkiintoista on myös nähdä, mihin moraaliseen suuntaan Dany kulkee. Kuten After the Thrones -keskusteluohjelmassa spekuloitiin, on Danyssa nyt pientä – eikä aivan pientäkään – vaaran makua. Hänen motivaationsa on valtava, ja taustalla kurkkii Targaryenin suvun tyrannimainen vallanhimo.
Lannisterien tilanne on sekin mielenkiintoinen. On vaikea noin vain niellä sitä, että Margaery olisi nyt oikeasti harras uskovainen, vaikka hän uskottava onkin. Ihastunut lapsikunkku Tommen tekee mitä vain ihanan Margaeryn vuoksi, joten Cerseillä on nyt kovat ajat yrittää päihittää itse jumalat.
Muutama lisäkysymys jaksosta nousee mieleen. Miksi Verenpunaisten häiden isäntä Walder Frey on taas esillä? Hän on ikivanha – saako hän kenties kokea arvoisensa, mahdollisimman kamalan kuoleman? Mihin Branin sirpaleiset näyt johtavat ja onnistuuko hän psyykkaamaan itsensä Kolmisilmäiseksi korpiksi? Kuinka historia kohoaa menneistä mullista kohdattavaksi nykypäivässä?
Tässä jaksossa merkillepantavaa oli se, ettei se sisältänyt mitään rajua. Shokkielementit odottanevat siis jälleen seuraavassa jaksossa ensi viikolla! Ja hyvä näin, sillä uutta informaatiota aivoille piisasi kyllä senkin edestä.
P.S. Luin vasta äskettäin tätä juttuasiitä, miksi Daarion näyttelijä vaihtui kesken kaiken. Yhä se harmittaa, Ed Skrein oli niin pahuksen ovelan oloinen Dany-fani – ja se tukka!
Mustien leskien toinen kausi päättyi eilen. Moni on ollut pettynyt uuteen kauteen, joka ei toistanut ensimmäisen kauden hedelmällistä tarinankehittelyä. Missä mentiin vikaan? Pohdin sitä hieman tässä Ilta-Sanomien tv-kolumnissa.
Sarja on edelleen hyvin tehty ja ajoittain visuaalisesti näyttävä, mutta mitä muuta se olisi toisella kaudellaan voinut olla?
Mitä olisi pitänyt tehdä Top 10:
1. Laittaa leskikolmikko useammin todelliseen vaara- ja uhkatilanteeseen.
2. Niissä asetelmissa leikitellä kolmen kesken -kemioilla ja usuttaa naiset kohtaamaan toisiaan useasta eri näkökulmasta.
3. Liittää Kirsin tuore aviomies Sakke osaksi kokonaisuutta. Leikitellä lisää sillä faktalla, että hullulla on hullu puoliso – kumpi on hullumpi?
4. Liittää myös Veeran Anttu-ihastusta enemmän mukaan aiempiin tapahtumiin, kohtaamaan lisää Jukkaa, ymmärtämään, että Veeralla on suuri salaisuus.
5. Kehittää Kirsille ja Veeralle kiinnostavampia kuvioita ja repliikkejä. Johanna pärjää omillaan paremmin, kiitos Wanda Dubielin näyttelijäntaitojen ja charmin.
6. Kertoa Buntan ja Mirjamin suhteen taustasta ja dynamiikasta.
7. Näyttää Buntasta lisää puolia. Liian selkeä pahis on yksinkertaisesti tylsä.
8. Tehdä laivapolttareista piinaavan jännittävä ja vinhoja käänteitä sisältävä jakso. C’mon – leidit ovat kaikki yhdessä laivalla, kuten räjäytetyt aviomiekkoset aikoinaan!
9. Laittaa Irina ja Buntta ottamaan toisistaan mittaa asenteella. Luoda heidän tapaamisistaan räiskyviä. Intohimo ei nyt toiminut.
10. Laajentaa koko juonikuviota kattamaan vielä isompia asioita – suurentamaan salaliittoa vaikkapa maailmanlaajuisen kriisin suuntaan! Ylipäänsä tuomaan uutta ja syvempää sisältöä tiiviin ykköskauden jälkeen.
Ja P.S. Alussa olisi myös pitänyt ehdottomasti olla kertausta aiemmasta. Muistakaa tämä mahdollisen kolmoskauden kanssa!
Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!
Game of Thrones, kausi 6, jakso 5
Hold the door!
Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettuja ja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!
Tunnekuohu ja oivallus – siinä tämän hienon jakson loppukiteytymä. Game of Thronesin kuudennen kauden viides jakso on valtavan suuri jakso monessakin mielessä. Kerrotaan ensin päätapahtumia:
Littlefinger eli Pikkusormi is back! Eikä Sansa katso häntä hyvällä. Sansa pitää piikikkään ja arkaan kohtaan osuvan puheen – vai onko Littlefingerillä arkoja kohtia? Tyylikkään hallitulla raivolla Sansa pyytää lordi Baelishia kuvittelemaan yksityiskohtaisesti sen, mitä kammottavaa hänen nuoren naisen ruumiilleen on julmasti tehty Pikkusormen uhrattua suojattinsa Talvivaaran kammottavalle Ramsay Boltonille.
Peluri Littlefingeristä on vaikea sanoa, mitä hän ajattelee, mutta tuntuu siltä, että Sansan puhe tekee vaikutuksen ja kenties kolkauttaa Baelishin omaatuntoa edes hitusen verran. Onhan Sansa Littlefingerin suuren, edesmenneen rakkauden, Catelynin, tytär. Herra Baelish kertoo Sansalle salaisuuden ilmeisesti estääkseen sen, ettei taustalla tuimisteleva Brienne tee todeksi Sansan totisilta kuulostavia uhkauksia.
Salaisuus on se, että Sansan eno Brynden Blackfish omaa kuulemma tehokkaan armeijan. Sansalla saattaisi siis olla apureita Talvivaaran valtaamiseksi, muitakin kuin Jonin villien taistelijoiden sekalainen joukko.
Briennesta puheen ollen – hillitöntä! Briennella on ihailija! Eräs punapäinen villimies on iskenyt häneen silmänsä ja yrittää kömpelöä flirttiä! Ties mitä tästä seuraakaan… Ensin Brienne kuitenkin lähtee etsimään Brynden Blackfishiä.
Saako Sansa puhuttua Jonin mukaan valtaussuunnitelmaan? Taitaapa saada, sen verran sydämeenkäyvät ovat Sansan sanat. Tai eräät toiset, kirjetoimituksen mukana saapuvat sanat. Jonin kerran kuollut sydän syttyy taas. Mutta kuinkahan Edd mahtaa pärjätä Castle Blackin johdossa?
Sansan sisarella Aryalla Braavosissa on toisenlainen haaste. Kasvoton mies antaa Aryalle (tai siis Ei Kellekään, joka Arya nykyisin on) tehtävän, joka hänen on suoritettava, tai hän joutuu luovuttamaan kasvonsa muuriin. Hän saa pullon myrkkyä ja nimetyn kohteen. Kyseessä on näyttelijä, joka on mukana esittämässä tragikomediaa tuttuihin tapahtumiin liittyen. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Arya reagoi näytelmään, jossa hänen isänsä Ned Stark mestataan. Arya keksii, että Cersein näyttelijä juo rommia ja päättää laittaa rommiin myrkyn – muttei aivan vielä.
On myös mielenkiintoinen kysymys, kuinka vahvasti Arya todellisuudessa on Ei Kukaan. Jaksossa paljastuu lisää kasvomuurin mysteeristä.
Ja sitten: sarjan tähän saakka suurin paljastus. Bran Westerosissa näkee näyn, jossa Metsän lapset surmaavat miehen lohikäärmelasin näköisellä piikillä – ja näin syntyy ensimmäinen Valkoinen kulkija! Luomiskertomus! Noin vain! Metsän lapset puolustivat maataan ihmisiltä ja tulivat samalla synnyttäneeksi tuhon paholaiset.
Välissä käymme Rautasaarilla, joilla Yara yrittää nousta johtoon. Ironborn ei traditionaalisesti hyväksy naispuolista hallitsijaa, mutta nyt olisi hyvä hetki muuttaa perinteitä. Theon antaa sanansa Yaran puolesta, mutta juuri, kun kuningatarta ollaan tunnustamassa, esiin astuu odottamaton henkilö. Hän on Balonin veli Euron Greyjoy, joka oitis tunnustaa Balonin murhan, eikä suinkaan kadu. Euron aikoo nyt seilata Daeneryksen luo vallankumous mielessään. Niinpä kastamaan – eli hukuttamaan Euron testiksi. ”What is dead may never die.” Euron jää henkiin ja oikopäätä kuninkaaksi, ja Yara ja Theon pakenevat vesiteitse ja hyvästä syystä.
Niin, Dany? Hän hyvästelee Ser Jorahia haikeana, sillä Jorah on lähdössä iäksi. Syy löytyy nutun hihan alta: Jorah on kuolemansairas. Daeneryksellä on kuitenkin käsky. Hän haluaa, että Jorah etsii parannuksen mystiseen, tappavaan ihosairauteensa ja palaa sitten takaisin. Dany ei tahdo hallita Seitsemää kuningaskuntaa ilman häntä. Hetki on haikea, ja molempien katseet sisältävät suuria muruja siitä tunteesta, jota he ovat pitkän seikkailunsa aikana yhdessä jakaneet, hyvässä ja pahassa.
Tyrion tapaa Meereenissä mielenkiintoisen uuden tuttavuuden. Punainen papitar Kinvara Volantiksesta tuodaan puheille. Hän kertoo Danyn olevan Valittu. Muun muassa viime jakson, jossa Dany taas vaelsi tulisen pätsin läpi koskemattomana, perusteella siltä tietenkin vaikuttaisi. Epäilevä Varys saa papittarelta ikävän, oikeaan osuvan muistutuksen menneistä eli siitä hetkestä, jona Varys menetti sukukalleutensa. Papitar tietää selkeästi liikaa, se näkyy Varysin silmistä.
Nyt kisassa on siis kaksi muinaisen oloista, synkeänpunaisiin pukeutuvaa noitanäkijää, joilla on eriävät mielipiteet. Melisandrehan on tullut tulokseen, ettei Valittu olekaan Stannis, vaan Jon.
Toisaalla Branilla on uusi näky, ja aivan hirmuinen tällä erää. Näyllä on myös suuria seurauksia. Bran vaeltaa Valkoisten kulkijoiden lomassa ja saapuu Yön kuninkaan eteen. Toisin kuin yleensä, Yön kuningas näkee hänet. Näkee ja tarraa jäisen luisella kourallaan. Bran herää huutaen. Hänen kädessään on merkki, ja on selvää, että nyt Yön kuningas on matkalla Branin luo.
Aargh, piinaavan loppuhuipennoksen aika! Valkoinen surma on saapunut, kulkijat piirittävät Metsän lasten, Vapaan väen sydänpuun ja Korpin luolan. Meera yrittää hoputtaa Hodoria apuun, mutta tilanne eskaloituu nopeasti taisteluksi elämästä ja kuolemasta. Hengenvaarassa olevan Branin mieli on yhä toisaalla – näyssä, jossa hän taas näkee isänsä ja Hodorin nuorina. Metsän lapset tulittavat jääluurankoja kivipommeilla, mutta kulkijoiden armeija on loputon. Taikatuli ei kauaa pidättele Kuolleita johtajia.
Meera ja metsän lapset.
Nyyh, Summer-koira… Urhoollinen Summer antaa panoksensa rakkaan Braninsa puolesta, ja tällä erää rohkea taistelu on viimeinen. Eih!!
Summer ei ole ainoa urhea viimeinen taistelija. Meera huutaa Branille näyn läpi käskyn siirtyä Hodoriin. Kolmisilmäinen Korppi kohtaa loppunsa, ja on aikaa lahjoittaa kunniakas titteli Branille. Vanha Korppi katoaa savuna ilmaan. Samalla alkaa kauhea karkumatka, jonka aikana yksi jäljelle jäänyt Metsän lapsi tekee hänkin uhrauksen. Meera, Hodor ja Bran saavat etumatkaa ja pääsevät ulos. Vain ovi pitelee tappajaluurankoja saamasta Brania kiinni.
Ja ovea pitelee Hodor. Seuraa jakson tunteellisin hetki. Bran, joka on nyt yhtä aikaa kahdessa paikassa, on yhä näkynsä uumenissa ja näkee nuoren Hodorin kaatuvan maahan. Samalla, kun nykyajassa uskollinen Hodor käyttää kaiken voimansa oven kiinni pysymiseen ja tuntee, kuinka Valkoiset kulkijat pureutuvat hänen lihaansa, hokee nuori Hodor tulevaisuuden verhon läpi huudettua käskyä, yhä uudestaan: Hold the door! Hold the door! Hold the door! Ho the door! Ho the door! Ho door! Ho door… Hodor… Hodor…
Sam Coleman / Nuori Hodor. Kuva: HBO.Kristian Nairn / Hodor. Kuva: HBO.
Vou! Siis mitä oikein tapahtui?
Jakso päättyy siihen, että katsoja todella ymmärtää eri aikatasojen olevan hyvin, hyvin merkittäviä. On helppo elää sarjaa sen tässä-ja-nyt-juonen tasolla, mutta syvyyksissä, myyteissä, ajassa ja historiassa on niin paljon suuria elementtejä, että sieltä saattaa pulpahtaa esiin vielä aivan mitä vain.
On monella tapaa järkyttävää, että luoja kokee kohtalonsa luomakuntansa uhrina. Metsän lapset, Vapaa kansa, loi itse Valkoiset kulkijat, jotka nyt tappoivat heidät. Tiesivätkö he tämän kaiken aikaa?
Sarja laajenee melkein sietämättömän moniulotteiseksi. Mitä syvyyksissä piilee? Jonkinlainen jumaluus? Ikiaikainen tieto ja elämän tarkoitus? Loputon avaruus? Tapahtuuko todella aikamatkailua, vai manipuloiko vielä kypsymätön Bran aikaa jollain lailla? Voiko hän tehdä sitä lisää? Onko hän jo tehnyt sitä tulevaisuudesta käsin? Branista tuli nyt yksi selkeä pääpeluri. Ja mitä kaikkea Bloodraven on jo kyvyllä tehnyt?
Nyt katsoja myös ymmärtää, että pitkään mukana olleen Hodorin merkitys on tiedetty jo alusta asti. Kirjailija George R. R. Martin on kertonut tienneensä Hodorin kohtalon heti kirjasarjan alussa. Vaikka tv-sarja nyt kulkee kirjojen edellä, on Martin vahvasti mukana sen teossa. Samalla, kun selviää, miksi Hodorin hahmo on osannut koko aikuiselämänsä aikana sanoa ainoastaan sanan ”hodor”, selviää se, että Bran aiheutti hänen kuolemansa. Nuori Hodor eli renki Wylis näki tulevaisuudesta saapuneen Branin ja samalla oman tulevan, karmean kuolemansa. Helppo elää sellaisen tiedon kanssa?
Voi Hodor!
Kuva: HBO.
Tv-sarjan tekijät D.B. Weiss ja David Benioff olivat sanojensa mukaan ällikällä lyötyjä, kun Martin kertoi Hodorin koko traagisen tarinan loppuineen päivineen. Niin kävi, että Bran, joka sarjassa on yksi viattomimmista hahmoista, oli sittenkin vahingossa murhaaja ja syypää hyvän tulevan ystävänsä ja apurinsa mielenterveyden romahtamiseen!
Ja yhä se vain kutkuttaa, olenhan aikamatkateeman ja kaiken maailman luuppien fani: mitä voi vielä tapahtua? Onko moni jo tapahtunut käänne, vaikka jo monta kautta sitten, Branin tekosia? Enpä olisi uskonut, että GoT astuu näin vahvasti tähän suuntaan!
”The past is already written, the ink is dry.”
Hold the door -kohtaus:
P.S. Jos mikään tässä mainittu ei hätkähdyttänyt, niin kuinkas on, hätkähdyttikö se pippelilähikuva?
Game of Thrones
Uudet jaksot maanantaisin HBO Nordicilla
Tämä sama arvioni löytyy hieman muokatussa muodossa myös Ilta-Sanomista.
HUOM! Pieniä juonipaljastuksia!
Fantasiadraama Game of Thronesin kuhistu kuudes kausi käynnistyi HBO Nordicilla takuuvarmalla, mutta vielä varsin rauhallisella otteella. Perusasioihin käydään käsiksi heti: kuulaalla lumella lepää Jon Snow’n (Kit Harington) manan rajan ylittänyt jylhä hahmo.
Toverit, ne muutamat uskolliset, kuljettavat Jonin suojaan, ja mukana on myös mystinen Melisandre (Carice van Houten), elämän ja kuoleman noita. Ruumiinvalvojaisten tunnelma on kuin häkkiin ahdistettujen eläinten satimessa, sillä ulkopuolella kapinoitsijat lietsovat kiivaasti joukkojaan. Ratkaisuja on keksittävä äkkiä.
Muidenkin tarinalinjojen pääkohdat käydään kattavasti läpi, varmasti myös kertauksen vuoksi. Dornesta saapuu surusieluinen laiva rannalla odottavan Cersein (Lena Headey) luo. Sokeutunut Arya (Maisie Williams) hapuilee maailmaa nyt muiden aistien kautta. Kuinka kävi surmanhypyn suorittaneiden Sansan (Sophie Turner) ja Löyhkä-Theonin (Alfie Allen)?
Mielenkiintoisimmat uudet käänteet tapahtuvat etelässä. Dornen naiset nousevat taisteluun miehiä vastaan, ja jatkoaikeet eivät voi olla kuin ovelan verisiä. Näistä veikeistä murhaajattarista kuullaan vielä.
Daenerys (Emilia Clarke) taas on dothrakien vankina ja kuuntelee vaiti törkeää kielenkäyttöä, kunnes hänen menneisyytensä khaleesina paljastuu. Dothrakit reagoivat tavalla, joka yllättää Daeneryksen.
Uudella kaudella Bran (Isaac Hempstead Wright) palaa tarinaan.
HBO juuri julkisti George R. R. MartininTulen ja jään laulu -kirjoihin pohjautuvan sarjan jatkuvan vielä ainakin seitsemännelle kaudelle. Kuudennen kauden aloitusjakso on johdattelua ja tulevan rakentamista – kuten lähes koko viides kausikin. Vielä ei paljastu juuri muu kuin se, että tyyli on tuttua ja turvallisen vaarallista GoT-laatua. Keneenkään ei voi lopullisesti luottaa, ja katsojaa jännittää, kuka kellahtaa seuraavaksi.
Merkityksellisempää on kuitenkin se, millaisin menetelmin Rautavaltaistuinta hitaasti saarretaan ja ehditäänkö se tehdä, ennen kuin pohjoisen kuolleet kulkijat puhaltavat jäisen henkäyksen kaiken vielä elävän ylle.
Ja tietenkin se, mitä käy Jonille… Näinkö?
Jon Walker?
Game of Thrones
Kuudennen kauden aloitusjakso 3,5/5
P.S.Tiistaisin HBO:lle saapuu myös keskusteluohjelma After the Thrones, jossa puidaan kunkin jakson tapahtumia. Analyysin ystäville tällainen show kuulostaa tervetulleelta lisältä.
Itselläni ei pressisivuston ohella ole ennen ollut pääsyä HBO-sarjoihin, mutta nyt luvassa on muutaman kuukauden setti. Pakko tuo (lahjajäsenyys) oli nyt lunastaa, kun edes pressille ei Game of Thronesin uuden kauden alkua suvaittu etukäteen näyttää! After the Thronesia seuraamaan pian siis myös.
Itse viimeistelin fantasiasarja Game of Thronesin viidennen kauden vasta noin kuukausi sitten, joten en ole aivan yhtä tulisilla hiilillä kuin muut kuudetta kautta pidempään odotelleet. Olipa odotus kiivasta tai lempeää, se päättyy 25. huhtikuuta eli tuossa tuokiossa.
Sitä ennen Helsinkiin, Kampin Narinkkatorille saapui näyttävä telttahalli, jossa esillä on pieni Game of Thrones -näyttely. HBO Nordicin promonäyttelyssä vieraat saavat maksutta astua Mustan ja valkoisen taloon.
Kutsuvieraiden avajaisissa tiistaina 12. huhtikuuta oli sekä herkistynyt että huvittunut tunnelma. Huvitusta aiheutti erityisesti interaktiivinen Hall of Faces -muuri eli käytännössä tabletti, jonka kuvasovelluksen avulla omat kuolleet kasvonsa voi tallentaa sähköisesti jaettavaan muurivideoon. Oli vaikeaa kuvata itseään kuolleena, mutta sovelluksen efektit lisäsivät kivaa kalmaisuutta.
Kuolleiden muurissa näkyy tuttuja ja vieraita.
Toinen hauska puuha oli poseerata Arya Starkin Neula-miekan kanssa joko iskijänä tai uhrina. Neula oli varsin terävä. Jätetään osapuolten ilmeet arvailujen varaan.
Piikikäs Needle.
Paikalla on myös itse Rautavaltaistuin koko komeudessaan, ja hetken aikaa kukin vieras sai maistaa Lannisterin vallan makeaa makua. Olipa ylväs olo!
Iron throne.
Milloin saammekaan ihanaisen kamalaisen Jaimen (Nikolaj Coster-Waldau) valtaistuimelle…
Jaime Lannister.
Näyttelyssä on myös Aryan, Jaqen H’gharin ja Waifin puvut sekä Monikasvoisen jumalan lähde. Faneille on varmasti huikeaa kurkata edes murto-osaan kulisseista.
Avajaisten musiikkiesityksenä kuultiin mielenkiintoisia Ida Elinan konserttikantelesovituksia muun muassa sarjan tunnusmusiikista.
Uutta kautta odotellessa voi fiilistellä trailereita ja teasereita. Avajaisissa nähtiin tuorein traileripätkä, josta selvisi ainakin muutaman henkilön olemassaolosta olennaisin. Jon Snow’n tilanne jäi toki arvoituksellisen auki. Illan isäntä Mikko Leppilampi tiukkasi jokaiselta haastateltavaltaan, onko Jon elossa vai ei. Arvonnassa muhkean tuotepalkinnon voittaneen Kirsi Jääskeläisen sanoin: ”Tietenkin!”
Näyttely on avoinna Narinkkatorilla Helsingissä 13.–17. huhtikuuta: ke-pe 12-20 la 10-18 su 10-15
Uusin traileri:
Teasereita:
Trailerin analysointia – kooste siitä, mihin viimeksi jäätiin:
FOXilla maanantaisin klo 22.00, alkaen 11. huhtikuuta 2016
Annos: 11.22.63 Juomasuositus: retrodrinkkejä
Aika ovela tämä Stephen Kingin romaaniin perustuva FOXin minisarja. Trillerisarjassa yhdistyy sen verran monta kiehtovaa elementtiä, että muodostuu koukuttava kokonaisuus siitä huolimatta, ettei pohjaidea ole kovin originelli.
Heppu löytää reitin menneisyyteen ja haluaa muuttaa pahoja asioita hyviksi.
Siinä ydinajatus, joka jalostuu yhdeksäksi jaksoksi mukiinmenevää aikamatkaseikkailua. Äidinkielenopettaja Jake Epping (James Franco) saa tietää, että tutun lounaspaikan isäntä Al (Chris Cooper) on vieraillut vaatekaapin kautta 1960-luvulla useaan otteeseen.
Alilla on jalo aie, jonka avulla hän haluaa muuttaa koko Yhdysvaltojen nykytilanteen. Hän on päättänyt estää John F. Kennedyn murhan. Oma sairaus uhkaa keskeyttää aikeen, joten Al pyytää Jakelta apua. Tämä käy kurkkaamassa 60-lukua, säikähtää, mutta myös viehättyy.
Kohta sinkkuope on singahtanut menneisyyteen, rikastunut vedonlyönnillä, hankkinut puvun ja auton ja piilottelee muilta älypuhelintaan. Hän ryhtyy selvittämään, missä majailee eräs Lee Harvey Oswald. Aikaa salamurhan päivämäärään, joka on samalla sarjan ja kirjan nimi (22. päivä marraskuuta vuonna 1963), on kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii vaikkapa rakastua.
Pelkkää tunnelmafiilistelyä menneisyydessä hengailu ei ole. Perhosvaikutus ei aio suosiollisena sykkiä uusia seurauksia, eikä menneisyyttä oikeastaan huvita lainkaan muuttua. Siitä muistuttamassa on synkkiä hahmoja, joita Jake vähän väliä tapaa. Heillä on vain yksi viesti: ”Sinun ei kuuluisi olla täällä.”
Yliluonnollinen, kingimäinen ilmapiiri leijuu tapahtumien ympärillä. Jake saa huomata, ettei hän ole tervetullut matkalainen.
Sarja ottaa rennon röyhkeästi vaikutteita vaikkapa Narnia-sarjasta, Paluu tulevaisuuteen – elokuvista ja Life on Marsista ja viittaa ahkerasti Stephen Kingin aiempaan tuotantoon. Fanien on hauska bongailla muitakin yksityiskohtia kuin sitä perusfaktaa, että tapahtumat alkavat Kingin luottoseudulla Mainessa.
Suomen televisiossa pilottijakso ”Jäniksenkolo” on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on lähinnä sen esittelyä, kuinka elämäänsä tympääntynyt tylsimys sopeutuu coolille kuuskytluvulle. Toisessa jaksossa alkaa tapahtua.
Kaiken kaikkiaan sarja on viihdyttävä ja jollain tapaa kodikas. Miljöö on hienosti toteutettu, eikä nykyaikaa tule ikävä. Romaanin seuraaminen on uskollista.
James Franco (s. 1978) on käsittämättömän tuottelias heppu. Parhaiten elokuvista Milk (2008), 127 tuntia (2010) ja Spider-Man – hämähäkkimies (2002) muistettu näyttelijä aloitti uransa tv-teinisarjoissa. Kingin sarja on silti hänen ensimmäinen pääroolinsa televisiossa. Muita rooleja riittää hengästymiseen saakka. Näyttelemisen ohessa Franco myös tuottaa, ohjaa, käsikirjoittaa ja kirjailee romaaneja. Ja opiskelee aina, kun ehtii!
Arvioita viikon ensi-illoista - Elokuvat ja tv 