Joulun alla Ensi-illalliselle lähti mukaan myös Lapsi, 5v, jonka suusta totuus kuului. Kävimme katsomassa uutuudet Tatun ja Patun ja Viirun ja Pesosen sekä kotona valikoimme Netflixistä elokuvan Lumeton joulu (2014).
Jottei vanhempikaan katsoja jäisi passiiviseen sivurooliin, annamme kummankin ikäluokan puhua tasa-arvoisesti.
Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu
Elokuvateattereissa, 70min
Lapsi, tähtiä 6/5:
”Oli tosi hyvä! Se oli hauskaa, kun se oli kuvattu Helsingissä. Oli tuttuja paikkoja. Olikohan siinä meidänkin kotitalo? Veeralla oli tosi kiva koti. Patsasjoulupukki kaadettiin, se oli kivaa. Mikään ei ollut pelottavaa, ei edes kummitusjutut Lintsillä. Se elokuva oli liian lyhyt. Miksi se oli niin lyhyt? Haluaisin nähdä sen uudestaan ennen joulua. Se Martti-setä oli musta hauska. Ymmärsin kaiken elokuvasta.”
Aikuinen, tähtiä 4,5/5:
Ei käy kieltäminen, Tatun ja Patun kielenkäyttö hurmaa. Tämä on verbaalinen elokuva vastapainona päättömälle, vauhtiin perustuvalle kohellukselle – joskin nytkin toki tarjotaan maistiainen kelpo kohelluksesta.
Rike Jokelan ohjaama Kanelia kainaloon lienee ainoa tämän hetken koko perheen elokuva, jolle aikuiset perin mahdollisesti nauravat lapsia enemmän. On huikeaa, ettei lapsia aliarvioida, vaikka itse niin leffaa katsoessa melkein tekee. On nimittäin pakko vilkuilla ympärille nähdäkseen, nauravatko lapset myös. Ovatko nämä sutkautukset heidänkin mielestä hauskoja? Että eihän tämä nyt ole vahingossa pelkästään aikuisten elokuva. Huojennus saapuu viimeistään lopputekstien myötä. Joka penkistä kuuluu sama pienten äänten viserrys: Se oli TOSI hyvä. Miksi se jo loppui? Mennäänkö katsomaan se heti uudelleen?
Etukäteen mietityttivät itse pääheput, Riku Nieminen ja Antti Holma, että meneekö ärsytyksen puolelle kaljujen kuminaamojen kera, mutta ehei, söötti parivaljakko täydentää toisiaan ja löytää sisältään tatuuden ja patuuden hyvin uskottavasti. Veera (Eedit Patrakka) on mainio, ja Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu – ihmeellinen joulu -kirjassa (2015) esitellyt Veeran kaksi äitiä (Mari Lehtonen ja Pirjo Lonka) ovat hyvä lisä. Sulevi Peltolan esittämä Martti-talonmies hellyttää. Aino Havukainen on myös tämän elokuvan käsikirjoittaja.
Menestysresepti on siis löytynyt. Mehukasta kieliakrobatiaa, öisiä seikkailuja hämärässä tavaratalossa, kahjoja keksintöjä, Lintsin loppuhuipennus kummitustunnelmineen, visuaalisuutta, sukupuolivapautta ja ihmissuhteiden merkitystä. Aimo ripaus joulumieltä ja koristehässäkkää päälle. Aikuisetkin viihtyvät ja visertävät: tulisipa kakkososa pian!
TRAILERI:
Viiru ja Pesonen – Paras joulu ikinä
Elokuvateattereissa, 80min
Lapsi, tähtiä 5/5:
”Viirussa ja Pesosessa se oli hauskin kohta, kun se Pesonen lähti sillä reellä ja alas mäkeen ja lumikasaan puuuuuum! Ja se oli hauska, kun se Viiru tippui sinne avantoon jäällä. Tylsin kohta oli kun se söi ne kaikki piparit. Viiru oli ihan kiva ja kissamainen. Pesonen oli ihmismäinen. He ovat hauskoja kaveruksia. Viirulle tuli sitten onnellinen joulu, kun sille tuli ne juhlat. Ei ollut yhtään pelottavaa kohtaa. Se Kosonen ei sitten enää ollutkaan äksy. Haluaisin, että kaverini Alex ja Saara ja Robin ja Oula ja Lukas ja Mauno ja Nelli ja Niko menisivät sen katsomaan. Vanukaspurkki oli kiva. Se oli hyvä jouluelokuva. Söin sen aikana riisipiirakkaa hillolla, suklaata ja pipareita. Kyllä mä tämänkin haluaisin nähdä uudestaan.”
Aikuinen, tähtiä 4/5:
Kuinka surullinen elokuva! Tässä on sitä joulun aitoa tulitikkutyttösmäistä henkeä, yksinäisyyttä, itsekseen pärjäämisen eetosta ja sydäntä puristavaa myötätunnon ryöpyn painoa. Elokuvan muodossa ruotsalaisen Sven Nordqvistin tarina Viiru-kissan ja mörtsin herra Pesosen (Stefan Kurt) jouluvietosta maalaa enemmän alakulon sävyjä kuin alkuperäismuodossa kirjana.
Se johtuu siitä, että elokuva on varsin pitkä ja on niin kovin piinallista, ettei Viiru-parka vieläkään saa joulukuusta tai vieläkään jouluruokaa tai ylipäänsä ikinä parasta joulua ikinä. Paitsi tietenkin lopussa, jolloin alkavat sellaiset saksalaishenkisesti tanssaavat ilojuhlat, että miehetkin halaavat. Kirjan tunnelmallinen lopetus joulun rauhan hetkeen on vaihtunut bailuihin ja mutisevan Pesosen taisteluun tiskivuoren kanssa.
Elokuvan on ohjannut saksalais-iranilainen Ali Samadi Ahadi, ja tunnelma on keskieurooppalainen. Myös maisemat muistuttavat alppikylistä. Dubbaus suomeksi on ajoittain hieman rytmitöntä, mutta katselukokemusta se ei haittaa.
Vaikka elokuva (kuten Viiru ja Pesonen -kirjatkin) saa ajattelemaan yksinäisiä metsien miehiä ja naisia, on siinä riemukkuuttakin. Animoidut Viiru ja lattianalaiset mukla-hahmot sopeutuvat hyvin muuhun aidon elämän ympäristöön, ja kirjan hauskimmista tempauksista kuten kuusimäenlaskusta ja lattianpesusta on otettu kaikki irti.
Lapsikatsoja kiemurtelee hidasrytmisen elokuvan kanssa jonkin verran, mutta jaksaa keskittyä juoneen loppuun saakka. Vauhtihetkillä nauru raikaa, ja Viirun veikeys ilahduttaa kaikenikäisiä.
TRAILERI:
Lumeton joulu (Solan & Ludvig: Jul I Flåklypa)
Netflix, 77min
Lapsi, tähtiä 5/5:
”Se oli ihan hauska. Harakka, siili ja Eero olivat kivoja. Hauskinta oli, kun yhdeltä lähti ne jalat. Ja kun se Eero muuttui näkymättömäksi. Se vauhtikelkka oli tosi hauska ja se robotti oli tosi hauska, kun se ajoi sillä moottorikelkalla. Toimittaja oli ihan kiva, vaikka sen syytä oli lumi. Koko kylä oli ihan lumen peitossa! Haluaisin, että meillekin tulisi niin paljon lunta, tai niin paljon että kuitenkin päästään ulos. Se oli jouluinen elokuva, koska siellä oli kaikkea jännittävää joulujuttua. Itse haluaisin olla se harakka. Sen nokka muuttui näkymättömäksi!”
Aikuinen, tähtiä 3,5/5:
Norjalaisessa stop motion -animaatiossa on hieman samanlainen asetelma kuin Viirussa ja Pesosessa – siinäkin ikämies asuu mökissään eläimen kanssa. Kahden eläimen: Teuvo-siilin ja Antti-harakan. Eero on Pesosen (ja Tatun ja Patun) tapaan nikkaroija, jolla on kodissaan monenmoisia vimpaimia ja keksintöjä arkea helpottamaan. Antti on vallaton ja sarkastinen vauhtiveikko, Teuvo pessimistinen ja arka ihmettelijä, jota harakka lempeästi kutsuu karvakävyksi.
Harald Sommerin Simonnæsin kirjoittamat ja Kjell Aukrustin kuvittamat, rakastetut tarinat ovat pohjalla Karsten Fullun käsikirjoituksessa. Elokuvan juoni liittyy suomalaisille läheiseen aiheeseen, siihen, että entä jos jouluna ei olekaan lunta. Kylän sanomalehden itara päätoimittaja Veikko Pulkkinen keksii, että Eero voisi kyhätä lumikoneen, edes pienen lumitykin. Seurauksena on valtaisa lumikaaos, jonka ratkaisemisessa pelokkaalla herra Karvakävyllä on tärkeä asema.
Elokuva keskittyy enemmän lumeen kuin varsinaisesti jouluun, mutta taidokasta, käsintehtyä ja yksityiskohtaista animointia on ilo seurata. Vain lumihiutaleet on tehty tietokoneella. Tarina on opettavainen ja vauhdikas – lasta viehättävät hurjat kelkka-ajot, jännittävät näkymättömyyskohtaukset ja karmea tutkiva journalisti -robotti. Toimittajien ammattikunta saa kyytiä, joskin myös lehtiväelle on luvassa parannuttava opetus.
Alkupuoli toimii loppuosaa paremmin, ja tarina voisi tarjota hieman enemmän yllätyksiä. Suomenkielisistä pääkolmikon äänirooleista vastaavat Sari Mällinen, Jarmo Koski ja Veikko Honkanen. Elokuvassa on viehättävää vanhan ajan tunnelmaa, tai ainakin niin vanhan ajan, että tietokoneet näyttävät antiikkisilta!
TRAILERI:
Muita joulupoimintoja:
Netflix:
Yksin kotona I ja II (1990 ja 1992)
Legendaariset jouluelokuvat, jotka iskevät jo 5-vuotiaankin nauruhermoon pienellä tekstienlukusensuurilla. Koko perhe nauttii yhdessä Kevinin (Macaulay Culkin) kekseliäästä joulurosvojen huiputtamisesta ja amerikkalaisesta bling bling -joulutunnelmasta. 4/5
Napapiirin pikajuna (2004)
Hienosti tehty animaatiotarina huimasta pikajunasta, joka kiitää satumaisella vauhdilla kohti joulun maata, konduktöörinään Tom Hanks. Elokuvassa on synkkiäkin sävyjä, mutta meillä se on suuri jouluhitti – eikä vähiten itse pikajunan vuoksi… 4/5
Viaplay:
Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa (2004)
Disney-faneille Akun ja kumppaneiden raisuhkoja, mutta hyvän opetuksen sisältämiä joulutarinoita. Lapsen mielestä parhaat osat ovat Tupun, Hupun ja Lupun retki Korvatunturille sekä Aku Ankan yritys päästä karkuun ärsyttäviltä joululauluilta. Lasta miellytti myös Akun kaakatus, josta tosin oli toisinaan hyvin vaikea saada selvää. 3/5
Joulupukkia pelastamassa (2013)
Nyt tökkäsi heti alkuun kummallakin katsojalla. Lapsi nurisee: ei kiinnosta, laitetaan joku muu, ja pelottavan luurankomaiset pukinryöstäjät ovat sallitussa elokuvassa, no, aivan liian pelottavia. On hyvä, ettei päähenkilötonttu Bernard ole kiiltokuvahahmo, mutta tuntuu, että kaikki muutkin hahmot ovat kaikkea muuta kuin sympaattisen näköisiä. Lopetamme kesken. Alku: 1/5
Tulossa! SING elokuvateattereissa 23.12.
Sekä suomeksi että englanniksi ja sekä 2D:nä että 3D:nä esitettävä koko perheen musikaalianimaatio on Itse ilkimyksen, Kätyreiden ja Lemmikkien salainen elämä -elokuvan tekijöiden käsialaa. Alkaa suuri ja loistokas laulukilpailu, jossa muun muassa hyräilevä huijarihiiri, ramppikuumeinen norsu ja sydänsärkyinen piikkisika yrittävät laulaa itsensä superkuuluisuuteen. Garth Jenningsin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva sopii erityisesti musiikin ja hittibiisien ystäville.
TRAILERI:
© Siru Valleala
Arvioita viikon ensi-illoista - Elokuvat ja tv 