Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!

Game of Thrones kausi 6, jakso 9
”The Battle of the Bastards”

Mikä taistelu!

Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettuja ja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!

No niin, tätä jaksoa varten kannattaa varustautua veriletuin, sillä niitä alkaa tehdä kuitenkin mieli… Wou mikä eeppinen taistelu! Tällaista ei olla GoT-historiassa varsinaisesti koskaan nähty. Tähän saakka kutoskaudella on rakennettu ja rakennettu, ja nyt pannaan sortumaan.

Äpärätappelu, se on kyseessä kauden toiseksi viimeisessä jaksossa. Battle of the Bastards.

Mutta ensin Daenerys pistää tuulemaan – eli palamaan. Meereenissä Tyrion yrittää pokkana väittää, että vallitseva sotatila on ihan jees ja miltei suunnitelmien mukainen. Jotain on kuitenkin orjakauppiaiden ilkivallalle tehtävä, joten Dany käskyttää mukuloitaan ja usuttaa lohikäärmeet käristämään muutaman laivan. Todella: myös kaksi muuta lohikäärmepojua ilmaantuu kolostaan räpyttelemään rajattomaan ulkoilmaan. Kilttejä äiskälleen näyttävät olevan hekin, tottelevaiset.

Harmaa Mato taas näyttää letkeän miekkaliikkeen, jonka myötä Dany antaa isännille kuolettavan opetuksen ja sanoman toimitettavaksi kotikulmille.

Sansa ja Jon saapuvat Ramsayn juttusille. ”My beloving wife, I’ve missed you terribly”, tuumaa Ramsay Sansalle samalla, kun Jonin katse voisi syöstä jääpiikkejä. Jon ehdottaa kaksintaistelua, jonka Ramsay torjuu. Hänestä perinteinen sotatanner on mukavampi vaihtoehto. Sansalla on Ramsaylle asiaa: ”You’re going to die tomorrow, Lord Bolton. Sleep well.”

Illalla Jon ja Sansa käyvät tärkeän keskustelun. Sansa toteaa, ettei Jon tunne Ramsayta lainkaan. Peluri, hullu sadisti Bolton – häntä vastaan ei tavanomainen taistelu tepsi. Sansan puheissa on syytöksen makua. Häntä korpeaa, ettei Jon kysele neuvoja ja vinkkejä sisareltaan. Rickonin suhteen Sansa on lakonisen realisti. Se, joka on joutunut Ramsayn armoille, on yhtä kuin kuollut.

Jon keskustelee myös Melisandren kanssa, kuolemasta tietenkin. Jon ei tahdo, että noitanainen yrittäisi toisen kerran tuoda Jonin kuolleista maan päälle, mutta Melisandre ei lupaa mitään. Ehkä jumalat tahtoivat Jonin palaavan, jotta tämä voisi kuolla uudelleen?

Danyn puheille astuvat Meereenin tilanteen rauhoituttua Theon ja Yara. Juttutuokio on mainio. Rivien välissä Yara vihjaa olevansa suostuvainen vaikkapa naimisiin Danyn kanssa. Se tästä enää puuttuu: Seitsemää kuningaskuntaa hallitseva kuningatarpari! Jee! Naiset neuvottelevat sellaisesta sopimuksesta, että entäpä jos verenvuodatus lopetettaisiin ja tehtäisiin maailmasta parempi paikka elää. Uusi nuori sukuveri halajaa muutosta, uusi rauhan (?) liitto on solmittu. Joko neito Targaryen pian seilaa Westerosiin? (Ja Danylle rauhan harmonia tarkoittanee, että kyllä kiitos niin kauan, kun hän saa toimia ylhäisenä yksinvaltiaana eli tyrannina.)

Verenvuodatusta on kuitenkin vielä luvassa. Alkaa taistelujen taistelu Ramsayn joukkojen ja Jonin ja Sansan joukkojen kanssa. Ensin Ramsay leikkii julmaa peliä Rickonin hengellä. Kohtaus herättää ärsytystä: miksi Rickon juoksee suoraan, vaikka häntä ammutaan nuolin? Siksak toimisi huoooomattavan paljon paremmin. Ramsay saa mitä toivoo, ja Rickon menehtyy hätääntyneen veljensä Jonin eteen. Se ei tunnu kovin pahalta, sillä Rickonia on näytetty vain vähän, eikä tunnesidettä ole muodostunut.  Jon on nyt hyvin, hyvin vihainen, kuten Ramsay tietenkin kaavaili.

Ramsaylla on ovela piirityssuunnitelma, joka toimii tappavan varmasti. Seuraava hyvin pitkä ja vahvaa pahoinvointia aiheuttava taistelukohtaus on hurmeinen ja kammottava. Jon hautautuu ruumiskasan alle henkeään haukkomaan. Wun Wun -jättiläinen mäiskii menemään, mutta ylivoimaa on. Sitä on, liikaa, kunnes Sansa yllättää. Juuri, kun Jon on kohtaamassa loppunsa (taas), saapuvat apurit. Sansan rinnalle katselemaan tannerta ratsastaa kukas muukaan kuin herra Pikkusormi.

Loput jaksosta on Jonin ja Sansan juhlaa. Wun Wunin uhrautumisen myötä (voi Wun, urhea jätti!) reitti Talvivaaraan on auki, ja Ramsay saa nyrkistä. Ensin. Kun vanhat talvivaaralaiset hilaavat lippunsa mastoon, viruu verinen Ramsay sellissään. Hänen luokseen astuu Sansa, joka on odottanut tätä hetkeä.

Kuinka uskollisia ovat isännän omat koirat, jos niitä on pidetty päiväkausia nälässä? Ramsay kohtaa repivän loppunsa Sansan lupauksen mukaan. Ja me katsojat saimme mitä halusimme, kerrankin.

– The End –

Jälkisanat ennen finaalijaksoa

Jakso oli varmasti yksi koko sarjan jännimmistä ja fyysisesti koskettavimmista. Graafisesta taistelusta tulivat mieleen Tolkien-sotimiskohtaukset, mutta siinä oli myös paljon uutta ja ennalta arvaamatonta. Syvän otteen mahdollistaa toki myös se, että tässä jaksossa kuvataan poikkeuksellisen pitkään yhtä kohtausta eikä näytetä useita tarinalinjoja.

Nyt Sansa lopullisesti osoitti olevansa kaikkea muuta kuin heikko ja kiltti, Joffreyn edessä aikoinaan alistunut tyttönen. Ramsayn raatelun ääreltä hymysuin poistuva Talvivaaran valtiatar on voimissaan. On kuitenkin muistettava, että hänen liittolaisenaan on Pikkusormi, epäluotettavin liittolainen päällä maan.

Sansan ja Jonin välit ovat kankeat. Sansa ei kertonut Laakson joukkojen olevan saapumassa – miksei? Ehkei hän ollut varma. Mikä on nyt perimysjärjestyksen jama? Bran on ties missä, Rickon ja Ramsay kuolleet. Onko Sansa raskaana? Jon ei loistanut tässä jaksossa, ja mietityttää, mikä hänen funktionsa elämään palaamisen suhteen on. Ainakaan se ei liittynyt Ramsayn murskaamiseen. Epäilemättä suurempaa on tulossa.

Dany on näyttänyt valtikkansa voiman, Jaime vallanut aikomansa valtauksen. Entä seuraavaksi? Onko Pikkusormella toiveita eli määräyksiä vastalahjaksi Sansalta? Miten Branilla ja näyillä sujuu? Kuinka käy Cersein oikeudenkäynnin – mistä huhusta on vihjailtu? Mitä ser Davos aikoo tehdä nyt, kun hän löysi Shireenin peurapatsaan tuhkasta? Minne matkaa Arya?

Viimeinen jakso – saavu nopeasti!

©Siru Valleala