TV: Game of Thrones jatkuu maltilla (***½)

Julkaistu kirjoittanut siruvalleala
Daenerys. HBO Nordic.

Game of Thrones
Uudet jaksot maanantaisin HBO Nordicilla

Tämä sama arvioni löytyy hieman muokatussa muodossa myös Ilta-Sanomista.

HUOM! Pieniä juonipaljastuksia!

Fantasiadraama Game of Thronesin kuhistu kuudes kausi käynnistyi HBO Nordicilla takuuvarmalla, mutta vielä varsin rauhallisella otteella. Perusasioihin käydään käsiksi heti: kuulaalla lumella lepää Jon Snow’n (Kit Harington) manan rajan ylittänyt jylhä hahmo.

Toverit, ne muutamat uskolliset, kuljettavat Jonin suojaan, ja mukana on myös mystinen Melisandre (Carice van Houten), elämän ja kuoleman noita. Ruumiinvalvojaisten tunnelma on kuin häkkiin ahdistettujen eläinten satimessa, sillä ulkopuolella kapinoitsijat lietsovat kiivaasti joukkojaan. Ratkaisuja on keksittävä äkkiä.

Muidenkin tarinalinjojen pääkohdat käydään kattavasti läpi, varmasti myös kertauksen vuoksi. Dornesta saapuu surusieluinen laiva rannalla odottavan Cersein (Lena Headey) luo. Sokeutunut Arya (Maisie Williams) hapuilee maailmaa nyt muiden aistien kautta. Kuinka kävi surmanhypyn suorittaneiden Sansan (Sophie Turner) ja Löyhkä-Theonin (Alfie Allen)?

Mielenkiintoisimmat uudet käänteet tapahtuvat etelässä. Dornen naiset nousevat taisteluun miehiä vastaan, ja jatkoaikeet eivät voi olla kuin ovelan verisiä. Näistä veikeistä murhaajattarista kuullaan vielä.

Daenerys (Emilia Clarke) taas on dothrakien vankina ja kuuntelee vaiti törkeää kielenkäyttöä, kunnes hänen menneisyytensä khaleesina paljastuu. Dothrakit reagoivat tavalla, joka yllättää Daeneryksen.

Uudella kaudella Bran (Isaac Hempstead Wright) palaa tarinaan.
Uudella kaudella Bran (Isaac Hempstead Wright) palaa tarinaan.

HBO juuri julkisti George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjoihin pohjautuvan sarjan jatkuvan vielä ainakin seitsemännelle kaudelle. Kuudennen kauden aloitusjakso on johdattelua ja tulevan rakentamista – kuten lähes koko viides kausikin. Vielä ei paljastu juuri muu kuin se, että tyyli on tuttua ja turvallisen vaarallista GoT-laatua. Keneenkään ei voi lopullisesti luottaa, ja katsojaa jännittää, kuka kellahtaa seuraavaksi.

Merkityksellisempää on kuitenkin se, millaisin menetelmin Rautavaltaistuinta hitaasti saarretaan ja ehditäänkö se tehdä, ennen kuin pohjoisen kuolleet kulkijat puhaltavat jäisen henkäyksen kaiken vielä elävän ylle.

Ja tietenkin se, mitä käy Jonille… Näinkö?

Jon Walker?
Jon Walker?

Game of Thrones
Kuudennen kauden aloitusjakso 3,5/5

P.S. Tiistaisin HBO:lle saapuu myös keskusteluohjelma After the Thrones, jossa puidaan kunkin jakson tapahtumia. Analyysin ystäville tällainen show kuulostaa tervetulleelta lisältä.

Itselläni ei pressisivuston ohella ole ennen ollut pääsyä HBO-sarjoihin, mutta nyt luvassa on muutaman kuukauden setti. Pakko tuo (lahjajäsenyys) oli nyt lunastaa, kun edes pressille ei Game of Thronesin uuden kauden alkua suvaittu etukäteen näyttää! After the Thronesia seuraamaan pian siis myös.

Siru Valleala

Kate kostaa: The Dressmaker (****+)

Julkaistu kirjoittanut siruvalleala
The Dressamaker: Kate Winslet. Kuva: Cinema Mondo.

Ensi-ilta 15. huhtikuuta 2016

Annos: Jocelyn Moorhouse / The Dressmaker
Juomasuositus: punaista ja kuplivaa, loraus myrkkyä

Viimeinkin pääsen hehkuttamaan tätä helmeä! On mielenkiintoista, kuinka toisinaan tovin kuluttua elokuvan näkemisestä katsomishetken tunne laimenee. Joidenkin elokuvien, kuten ehkäpä leffan Carol, kanssa kävi niin.

Mutta The Dressmakerin kanssa ei käynyt! Yhä hykerryttää, kun ajattelee synkänveikeää, Kate Winsletin tyylillä tähdittämää draamakomediaa.

Kävin varta vasten juhlistamassa Kino Engelin viimeisiä remonttia edeltäviä hetkiä The Dressmakerin ennakossa. Harmi, että taas on yksi omaleimainen teatteri pelistä pois, ainakin hetkeksi.

Omaleimainen on Jocelyn Moorhousen ohjaama, Rosalie Hamin romaaniin pohjautuva värikylläinen elokuvakin. Australialainen kyläpahanen hätkähtää, kun kuoliaaksi vaiettu musta lammas palaa kotiin – kostonpunaisissa. Kate Winsletin näyttelemä Myrtle eli Tilly pakotettiin nuorena tyttönä muuttamaan pois epäiltynä kauheasta teosta. Nyt häntä ei enää tunnista edes sekopäinen Molly-äiti (loistava Judy Davis).

Tilly saa jo valmiiksi vinksahtaneen kylän vielä vinksahtaneempaan tilaan. Haute coutureen pukeutunutta pahatarta katsovat naiset karttaen ja miehet palvoen. Erityisen myyty on Teddy (Liam Hemsworth), jonka huomion vuoksi myös Tillyn oma mieli myllertyy.

Tyyli ennen kaikkea, vaikka vankila uhkaisi! Kylä täyttyy vaivihkaa liehuvista helmoista, kapeista uumista ja huumaavasta eleganssista. Tillyn teot lakaistaan hetkeksi maton alle, kunhan hän suunnittelee ja valmistaa jokaiselle oman tyrmäävän tyyliasun. Paikkakunnan poliisimies (hersyvä Hugo Weaving) on suurimmassa mekkohurmiossa.

Kuva: Cinema Mondo.
Kuva: Cinema Mondo.

Elokuvaa katsoessa mielessä alkaa soida Nick Caven Murder Ballads. Musta huumori, tyylilajien väistely ja kaiken taustalla goreileva kuolemantapaus ja sen aiheuttama kuohuva kostonhimo säväyttävät. Kun rakkaustarina syvenee, irvaillaan myös romantiikalle. Hetken aikaa kaikki on täydellistä, ja katsoja alkaa jo pelätä onnellista loppua.

Kuva: Cinema Mondo.
Kuva: Cinema Mondo.

Huh helpotus, sellaista ei ole onneksi luvassa! Vai onko omanlaisellaan, tulisella tavalla? Tärkeimmäksi teemaksi karmeiden turmien ohella nousee Tilly-tyttären ja Molly-äidin suhde. Se on hyvin epätavallinen. Kylähulluksi leimatun Mollyn mieli käsittelee tytär-asiaa psyykkisen muurin läpi.

Kuva: Cinema Mondo.
Tytär ja äiti. Kuva: Cinema Mondo.

Juonesta tai koko elokuvasta ei kannata tietää enempää etukäteen. Kieroileva dialogi, outojen käänteiden suma, hervottomat sivunäyttelijät ja kuosien kirjo vievät mukanaan vastustamattomasti.

The Dressmaker
4+/5

TRAILERI:

Kate, vanha kuoma

Yllätyin, kun huomasin IMDb-sivustolla kuumana käyvän keskustelun Kate Winsletin (s. 1975) ja Nälkäpelistä tutun Liam Hemsworthin (s. 1990) ikäerosta The Dressmaker-elokuvan lemmentarinaan liittyen. Eipä käynyt mielessä, että tuossa nyt on reippaasti vanhempi nainen ja nuorempi mies. Toki tarinan aikakaaren suhteen näyttelijöiden oikeat iät ovat epäloogiset – kummatkin kertovat muistavansa toisensa lapsina – mutta elokuvahan on fiktiota! Tarina toimii, kun moisiin asioihin ei edes kiinnitä  huomiota. Sitä paitsi elokuvan rakkaustarina on joka tapauksessa liioiteltu.

Kate on lempinäyttelijöitäni ja valitsee usein elokuvia, joista pidän. Ensimmäinen Winslet-elokuvani oli Taivaalliset olennot (Heavenly Creatures, 1994), tuo Peter Jacksonin hurmaava ja raastava elokuva tyttöjen välisestä ystävyydestä ja mielikuvitusmaailmasta. The Dressmaker on tehty reipas 20 vuotta tuon elokuvan jälkeen, mutta siinä on jotain samaa voimaa: periksiantamattomuutta, intohimoa ja hyppäämistä odottamattomaan.

©Siru Valleala

Game of Thrones -näyttelyssä kuollaan

Julkaistu kirjoittanut siruvalleala

Itse viimeistelin fantasiasarja Game of Thronesin viidennen kauden vasta noin kuukausi sitten, joten en ole aivan yhtä tulisilla hiilillä kuin muut kuudetta kautta pidempään odotelleet. Olipa odotus kiivasta tai lempeää, se päättyy 25. huhtikuuta eli tuossa tuokiossa.

Sitä ennen Helsinkiin, Kampin Narinkkatorille saapui näyttävä telttahalli, jossa esillä on pieni Game of Thrones -näyttely. HBO Nordicin promonäyttelyssä vieraat saavat maksutta astua Mustan ja valkoisen taloon.

Kutsuvieraiden avajaisissa tiistaina 12. huhtikuuta oli sekä herkistynyt että huvittunut tunnelma. Huvitusta aiheutti erityisesti interaktiivinen Hall of Faces -muuri eli käytännössä tabletti, jonka kuvasovelluksen avulla omat kuolleet kasvonsa voi tallentaa sähköisesti jaettavaan muurivideoon. Oli vaikeaa kuvata itseään kuolleena, mutta sovelluksen efektit lisäsivät kivaa kalmaisuutta.

Kuolleiden muurissa näkyy tuttuja ja vieraita.
Kuolleiden muurissa näkyy tuttuja ja vieraita.

Toinen hauska puuha oli poseerata Arya Starkin Neula-miekan kanssa joko iskijänä tai uhrina. Neula oli varsin terävä. Jätetään osapuolten ilmeet arvailujen varaan.

Piikikäs Needle.
Piikikäs Needle.

Paikalla on myös itse Rautavaltaistuin koko komeudessaan, ja hetken aikaa kukin vieras sai maistaa Lannisterin vallan makeaa makua. Olipa ylväs olo!

Iron throne.
Iron throne.

Milloin saammekaan ihanaisen kamalaisen Jaimen (Nikolaj Coster-Waldau) valtaistuimelle…

Jaime Lannister.
Jaime Lannister.

Näyttelyssä on myös Aryan, Jaqen H’gharin ja Waifin puvut sekä Monikasvoisen jumalan lähde. Faneille on varmasti huikeaa kurkata edes murto-osaan kulisseista.

got4

Avajaisten musiikkiesityksenä kuultiin mielenkiintoisia Ida Elinan konserttikantelesovituksia muun muassa sarjan tunnusmusiikista.

Uutta kautta odotellessa voi fiilistellä trailereita ja teasereita. Avajaisissa nähtiin tuorein  traileripätkä, josta selvisi ainakin muutaman henkilön olemassaolosta olennaisin. Jon Snow’n tilanne jäi toki arvoituksellisen auki. Illan isäntä Mikko Leppilampi tiukkasi jokaiselta haastateltavaltaan, onko Jon elossa vai ei. Arvonnassa muhkean tuotepalkinnon voittaneen Kirsi Jääskeläisen sanoin: ”Tietenkin!”

Näyttely on avoinna Narinkkatorilla Helsingissä 13.–17. huhtikuuta:
ke-pe  12-20
la  10-18
su  10-15

Uusin traileri:

Teasereita:

Trailerin analysointia – kooste siitä, mihin viimeksi jäätiin:

© Siru Valleala

TV: Stephen King ja 11.22.63 (***½)

Julkaistu kirjoittanut siruvalleala

FOXilla maanantaisin klo 22.00, alkaen 11. huhtikuuta 2016

Annos: 11.22.63
Juomasuositus: retrodrinkkejä

Aika ovela tämä Stephen Kingin romaaniin perustuva FOXin minisarja. Trillerisarjassa yhdistyy sen verran monta kiehtovaa elementtiä, että muodostuu koukuttava kokonaisuus siitä huolimatta, ettei pohjaidea ole kovin originelli.

Heppu löytää reitin menneisyyteen ja haluaa muuttaa pahoja asioita hyviksi.

Siinä ydinajatus, joka jalostuu yhdeksäksi jaksoksi mukiinmenevää aikamatkaseikkailua. Äidinkielenopettaja Jake Epping (James Franco) saa tietää, että tutun lounaspaikan isäntä Al (Chris Cooper) on vieraillut vaatekaapin kautta 1960-luvulla useaan otteeseen.

Alilla on jalo aie, jonka avulla hän haluaa muuttaa koko Yhdysvaltojen nykytilanteen. Hän on päättänyt estää John F. Kennedyn murhan. Oma sairaus uhkaa keskeyttää aikeen, joten Al pyytää Jakelta apua. Tämä käy kurkkaamassa 60-lukua, säikähtää, mutta myös viehättyy.

Kohta sinkkuope on singahtanut menneisyyteen, rikastunut vedonlyönnillä, hankkinut puvun ja auton ja piilottelee muilta älypuhelintaan. Hän ryhtyy selvittämään, missä majailee eräs Lee Harvey Oswald. Aikaa salamurhan päivämäärään, joka on samalla sarjan ja kirjan nimi (22. päivä marraskuuta vuonna 1963), on kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii vaikkapa rakastua.

Pelkkää tunnelmafiilistelyä menneisyydessä hengailu ei ole. Perhosvaikutus ei aio suosiollisena sykkiä uusia seurauksia, eikä menneisyyttä oikeastaan huvita lainkaan muuttua. Siitä muistuttamassa on synkkiä hahmoja, joita Jake vähän väliä tapaa. Heillä on vain yksi viesti: ”Sinun ei kuuluisi olla täällä.”

Yliluonnollinen, kingimäinen ilmapiiri leijuu tapahtumien ympärillä. Jake saa huomata, ettei hän ole tervetullut matkalainen.

Sarja ottaa rennon röyhkeästi vaikutteita vaikkapa Narnia-sarjasta, Paluu tulevaisuuteen – elokuvista ja Life on Marsista ja viittaa ahkerasti Stephen Kingin aiempaan tuotantoon. Fanien on hauska bongailla muitakin yksityiskohtia kuin sitä perusfaktaa, että tapahtumat alkavat Kingin luottoseudulla Mainessa.

Suomen televisiossa pilottijakso ”Jäniksenkolo” on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on lähinnä sen esittelyä, kuinka elämäänsä tympääntynyt tylsimys sopeutuu coolille kuuskytluvulle. Toisessa jaksossa alkaa tapahtua.

Kaiken kaikkiaan sarja on viihdyttävä ja jollain tapaa kodikas. Miljöö on hienosti toteutettu, eikä nykyaikaa tule ikävä. Romaanin seuraaminen on uskollista.

James Franco (s. 1978) on käsittämättömän tuottelias heppu. Parhaiten elokuvista Milk (2008), 127 tuntia (2010) ja Spider-Man – hämähäkkimies (2002) muistettu näyttelijä aloitti uransa tv-teinisarjoissa. Kingin sarja on silti hänen ensimmäinen pääroolinsa televisiossa. Muita rooleja riittää hengästymiseen saakka. Näyttelemisen ohessa Franco myös tuottaa, ohjaa, käsikirjoittaa ja kirjailee romaaneja. Ja opiskelee aina, kun ehtii!

Lue Francon intensiivielämästä lisää tästä New York Timesin artikkelista.

11.22.63 / pilottijakso
(***½)

TRAILERI:

© Siru Valleala

Suffragette – naisten taisto (***)

Julkaistu kirjoittanut siruvalleala
Suffragette.

Ensi-ilta 8. huhtikuuta 2016

Maistiainen: SARAH GAVRON / SUFFRAGETTE

Naisten äänioikeustaistelijoista kertovan Carey Mulligan -elokuvan tärkein hetki koittaa lopputeksteissä. 1910-luvulle sijoittuvassa tarinassa joukko rohkeita (valkoisia) brittinaisia tekee mitä vain saadakseen (valkoisen) miesvallan kukistettua. Lopputekstit valaisevat, milloin tasa-arvoinen äänioikeus maailmalla lopulta saavutettiin, ja hätkähdyttävää on, kuinka myöhään se monissa maissa tapahtui. Saudi-Arabiassa vasta viime vuonna naiset astelivat äänestämään – tai osa heistä.

Myös Isiksen sortotoimien myötä elokuva on tärkeä muistuttaja historian epäkohdista, jotka ovat yhä elävästi läsnä. Hieman kritiikkiä saa se fakta, että eivät kaikki miehetkään olleet vielä tapahtumien aikaan oikeutettuja äänestämään. Carey Mulliganin Maud-hahmon syvyys fiktiivisenä henkilönä ei myöskään yllä käsikirjoituksen tasolla tositapahtumien ja tunteiden rinnalle – jää tunne, että todellisista hahmoista ja käänteistä olisi halunnut kuulla lisää.

Carey Mulligan / Suffragette.
Carey Mulligan / Suffragette.

Näyttelijät tekevät parhaansa, joskin Meryl Streepin pieni vilahdus olisi voitu jättää pois kokonaan, mutta elokuvan harmaa väritys rinnastuu laimeahkoon lopputulokseen. Juuri, kun vauhtiin viimein alettiin päästä, tarina jo katkeaa.

Silti elokuva on mielenkiintoinen ja paikkansa lunastava aikamatka.

Suomi muuten, joskaan ei vielä itsenäisenä, oli Euroopan ensimmäinen maa, jossa naiset saivat äänioikeuden. Tämä tapahtui vuonna 1906, mutta elokuvasta supermaamme on unohdettu pois!

Suffragette
3/5

TRAILERI:

© Siru Valleala

Kirsikkapuiden alla itkettää (***½)

Julkaistu kirjoittanut siruvalleala
Kirsikkapuiden alla, Cinema Mondo.

Ensi-ilta 8. huhtikuuta 2016

Annos: NAOMI KAWASE / AN – KIRSIKKAPUIDEN ALLA
Juomasuositus: Ramunea, kirsikkamehua, oolongteetä

Naomi Kawasen ohjaamassa An-elokuvassa (suomeksi Kirsikkapuiden alla) on onnistuttu vangitsemaan kirsikankukkien kauneuden luoma olennaisin tunnelma. Elämä on hurmaavaa, mutta häipyväistä, syntyväistä, mutta kuolevaista. Silti se kannattaa katsoa läpikotaisin, ihailla, jakaa tunne läsnäkulkijoiden kanssa.

Sentaro (Masatoshi Nagase) on vastoinkäymisten kolhima pienen herkkukioskin pitäjä. Hänen dorayaki-pannukakkunsa eivät ole parasta laatua, eikä asiakkaita ole paljon. Yksi vakiokasvoista on nuori Wakana (Kyara Uchida), yksinäisen oloinen koulutyttö, jolla on pieniä unelmia.

Kolmas katselija, kulkija, kolhittu on Tokue (Kirin Kiki), iäkäs nainen, jonka kantama leimaava sairaus näkyy hänen käsissään. Tokue haluaa töitä. Hänen an-punapaputahnansa on suunnattoman herkullista. Vaikka Sentaroa arveluttaa, hän antaa vanhukselle mahdollisuuden. Kohta kioskin ulkopuolella kiemurtelee pitkä jono.

Kirsikkapuiden alla, Cinema Mondo.
Kirsikkapuiden alla, Cinema Mondo.

Elokuva, jonka näin itse jo syksyllä Rakkautta & anarkiaa -festivaaleilla, on hidasrytmisesti viipyilevä. Ajatus paputahnasta ei länsimaalaiselle katsojalle tuo ehkä ylintä herkullisuutta mieleen, mutta Japanin kulttuuriin tottuneena oma dorayakin nälkäni kasvoi elokuvan aikana tuskallisiin mittoihin.

Tässäkin leffassa, kuten myös elokuvassa Siskokset, kulinarismilla on hyvin keskeinen asema. Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, kuinka merkittävää on, kun Japanissa joku onnistuu valmistamaan niin maittavan makupalan, että sitä saavutaan jonottamaan kaukaa.

Eikä japanilaista draamaa ilman itkettäviä kohtaloita! Elokuva saa käänteillään (ja kauniilla musiikillaan!) palan kurkkuun ja ihmisen pohtimaan pienuuttaan. Lämminhenkisyys ei kuitenkaan ylitä ällöttävyyden rajaa vaan säilyy kenties juuri sellaisena, kuin dorayaki parhaimmillaan on: ei liian makeaa, mukavan pehmyttä, miellyttävästi täyttävää.

Ensi-ilta on sopivasti kirsikankukka-aikaan, sillä juuri tällä hetkellä Tokion taivas on täynnä kirsikankukkasadetta ja joet ovat saaneet valkean kukkaispeitteen.

Joten paremman puutteessa suunnatkaahan teattereihin – ja sen jälkeen vaikkapa Momotokon vegeraamenkeitolle!

Kirsikkapuiden alla / An
3,5/5

TRAILERI:

© Siru Valleala