TV: Yövahti on vakoojadraamaa makein maisemin ****-

Keskiviikkoisin MTV3 klo 21.00

Annos: trooppista ananashässäkkää
Juomasuositus: allasdrinkkejä

En ole koukuttunut tämän uutuussarjan juoneen. En ole koukuttunut raamikkaaseen pääosan näyttelijään Tom Hiddlestoneen, paitsi vähän. En ole koukuttunut House-tähti Hugh Laurien esittämään asekauppakonnaan. Mutta olen koukuttunut 6-osaisen sarjan (8-osainen Suomessa) maisemiin ja tunnelmaan!

Tanskalaisen Susanne Bierin ohjaama ja John le Carrén romaaniin perustuva Yövahti-sarja alkaa levottomasta arabikevään Egyptistä, jota näyttelee Marokko. Sveitsin silmiä vihlovassa lumenvalkoisuudessa käväistään, kunnes jäädään pidemmäksi toviksi Mallorcan turkooseihin maininkeihin. Meren sykettä ja uima-altaan liplatusta kuunnellessa mieli rauhoittuu.

Ellei se askartelisi vakooja Jonathan Pinen (Hiddleston) mukana etsimässä kostoa. Entinen brittisotilas ja sarjan alussa hotellin yövahtina toimiva Jonathan joutuu mukaan kavalaan soppaan. Hän auttaa asekauppiaan bisneksiin sekaantunutta naista ja sekoittaa mukaan koko sydämensä. Kun avunantoromanssissa käy huonosti, jää Jonathan kriisin valtaan. Hän lähtee Sveitsiin kaukaiseen vuoristohotelliin töihin, mutta samaan paikkaan saapuu vihollinen, juuri tuo traagisten tapahtumien syypää, asekauppias Richard Roper (Laurie).

Yövahti / Hugh Laurie (Richard Roper) ja Tom Hiddleston (Jonathan Pine).
Yövahti / Hugh Laurie (Richard Roper) ja Tom Hiddleston (Jonathan Pine).

Jonathan liittyy tiedustelupalveluun, jota johtaa pätevä Angela Burr (Olivia Colman), ja soluttautuu vihollisen leiriin. Leiri on autuas espanjalainen atmosfääri, jonka näennäisen rentouden taakse piiloutuu vaarallinen koneisto. Jonathan liikkuu veitsen terällä tutustuessaan aseliigaan ja Roperin perheeseen. Roperin oikea käsi Corkoran (Tom Hollander) epäilee alusta saakka tulokkaan taustoja ja tarkoitusperiä. Roperista itsestään on hankala sanoa – hän on yhtä salakavalan tulkitsematon kuin Tohtori House aikoinaan.

Hugh Laurien roolisuoritus on ristiriitainen. Sitä se on etenkin Hiddlestonin sielukkuuden rinnalla, sillä tuntuu, että Laurie helposti toistaa House-maneerejaan ainakin sarjan alkupuolella. Yksi syy on toki se, että Roperin hahmo on ambivalentti Housen tapaan, sarkastinen ja kuivan humoristinen – siis hyvin britti.

Broadchurch-sarjasta tuttu Olivia Colman on vielä topakampi kuin aiemmassa roolissaan. Näiden konkareiden rinnalle nousee Tom Hiddlestonin hahmo autenttisina ja persoonallisena. Tyypistä ei ota selkoa noin vain. Miksi hän niin kiihkeästi lähtee projektiin mukaan? Kuinka paljon aitoja tunteita on pelissä? Kuinka syvällä asteella hän kiinnostuu Roperin tyttöystävästä Jedistä (Elizabeth Debicki)?

Yövahti / Elizabeth Debicki (Jed Marshall)
Yövahti / Elizabeth Debicki (Jed Marshall)

Jonathanin identiteetit muuttuvat lennossa, ja kiinnostavaa on, selviääkö sarjan jatkuessa hänen todellinen identiteettinsä – vai onko sitä olemassakaan? Leveän hymyn takana elää jotakin aivan muuta.

Hiddleston on viimeksi nähty Guillermo del Toron ohjaamassa goottiromanssissa Crimson Peak (2015), ja varsin goottilainen oli myös rooli hienossa vampyyrielokuvassa Only Lovers Left Alive (2013). Nyt miehen habitus on täysin toisenlainen – hän muistuttaa enemmän James Bondia kuin riutuvaa romantikkoa. Vaikka juuri riutuva romantikko hän sarjassa jälleen on.

Hiddleston on viimeistään Yövahdin myötä noussut melkoisen fanituksen kohteeksi ja jopa seksisymboliksi (”hiddlesbumia” bongaillaan ahkerasti), ja auliisti hänen lihaksistoaan sarjassa esitelläänkin. Kohua syntyi myös alastonkohtauksesta, joka nähdään Suomen television viidennessä jaksossa. Kyseinen jakso sai Twitterin tukkoon.

Ohjaaja Susanne Bier siis nauttinee mieskauneudesta? Sarjassa on nähtävillä Bierille tyypillinen tunteeseen vetoaminen ja vetävät, tunteikkaat päähenkilöt. Bierin tuotannosta muistetaan etenkin hienot elokuvat Häiden jälkeen (2006), Kosto (2010) ja Toinen mahdollisuus (2014). Viimeisin elokuva Serena (2014) tosin oli kliseinen pettymys.

Yövahti karttelee kliseitä, mutta myös kovin jännittäviä hetkiä. Poliittisen aloituksen jälkeen pääpaino on draamassa, ihmisten välisissä suhteissa, salaisuuksissa ja eroottisessa latauksessa. Koston teema laajenee keskeiseksi, kun myöhemmin selviää, että myös Angelalla on henkilökohtainen kana keihästettävänään Richard Roperin kanssa.

Yövahti
4-/5

TRAILERI:

©Siru Valleala

Mainokset

Jaksot: Game of Thrones kausi 6, jakso 8

Waif. Kuva: HBO.

Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!

Game of Thrones kausi 6, jakso 8
No one

Lemmen ritari Jaime

Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettuja ja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!

Holy cow, sain mitä toivoin eli särmikkäämmän Jaimen!

Ensin kuitenkin katsaus muille maille. Jakso alkaa jälleen teatteriesityksestä, jossa lady Crane antaa kaikkensa ja kansa nyyhkii. Pukuhuoneessa kahisee oudosti, ja lady Crane löytää roolivaatteiden suojista verisen Aryan. Aryalla käy tuuri, sillä Crane on tottunut puhkomaan reikiä ihmisiin (aviomieheensä) ja parsimaan niitä taas kokoon. Myös juoma nimeltä unikonmaito antaa Aryalle lepoa ja parannusta.

Hurtta heiluu kirvesmiehenä, mutta puiden sijasta kirves kalahtelee kalloihin. Roisia jälkeä on luvassa, kun uusien ystäviensä kuolemasta suivaantunut Hurtta huitoo koston iskuja. Hurtta ja velipoika Vuori vastaavat tämän jakson väkivalta-annista. Vuori nimittäin murjoo erään uskonvarpusen Cersein kieltäydyttyä Lancel Lannisterin käskyistä. Näillä veljeksillä on intohimonaan keskittyä ihmisten päihin.

Brienne ja Jaime taas vastaavat jakson kätketyn tunteen pakahduksesta. He tapaavat jälleen, ja Brienne tarjoaa Jaimen antamaa miekkaa takaisin. Jaime ei suostu ottamaan sitä vastaan. Jaimen yllättää se tieto, että Sansa on elossa. He keskustelevat myös siitä, käykö pian niin, että Brienne joutuu astumaan taistelussa Jaimea vastaan. Kaikki on nyt kiinni Edmuresta ja Mustakalasta.

Katseissa välitetään sanattomia tunteita. Brienne on tietenkin totaalisen rakastunut Jaimeen, joka taas ei koskaan pääse Cersein ikeestä eroon. Jaime arvostaa Briennen ystävyyttä, mutta tietää, että heillä on eri sodat sodittavanaan. Brienne on myös aivan liian ritari antaakseen henkilökohtaisille tuntemuksille valtaa.

He neuvottelevat verettömän valtauksen sopimuksesta. Jaime antaa sanansa sille, että Brienne saa Mustakalan ja tämän joukot mukaansa Sansan avuksi, Jaime linnansa. Jaime ei tahdo mitään muuta kuin vallata äkkiä linnan ja palata Kuninkaansatamaan, joten hän on helppo suostuteltava.

Brienne tapaa Blackfishin, joka ei kuitenkaan noin vain aio antautua, ei edes luettuaan Sansan kirjeen. ”She’s exactly like her mother, ” Mustakala toteaa, muttei sittenkään suostu Sansan joukkoihin. Onko tulossa taistelu? Joutuvatko Brienne ja Jaime vastakkain?

Hauska hetki on, kun Podrick ja Bronn tapaavat pitkästä aikaa telttojen pihamaalla. Läppä lentää ja Bronn lupaa antaa Podille omanlaisensa taisteluoppitunnin.

Cersei kuulee Kuninkaansatamassa kurjan uutisen. Tommen, joka ei salli äitiään enää rinnalleen, ilmoittaa kuninkaallisessa tiedotuksessa, ettei kirkon ja kruunun yhteistyö salli kaksintaistelun käyttämistä metodina oikeudenkäynnissä. Cersein usko voittoon romahtaa. Hän myös kaipaa poikaansa niin, että pahaa tekee. (Miksei tyttären kuolemasta ole enää puhuttu mitään?)

Meereenissä Tyrion tarjoilee Harmaalle madolle ja Missandeille virkistävää viiniä ja kertoo vitsejä ja unelmansa omasta viinitarhasta. Viinilanseeraus ”Peikon nautinto”, ”Imp’s Delight” ei kuulosta pahalta makuelämykseltä. Vitsailu keskeytyy karmivaan näkyyn. Isännät ovat saapuneet valtavalla laivaparvella. Tykitys alkaa tuota pikaa.

Viinisieppo Tyrion. Kuva: HBO.
Viinisieppo Tyrion. Kuva: HBO.

Jaime tapaa Edmuren – ja NYT näemme taas vanhan kunnon pahis-Jaimen! Edmure haastaa Jaimen vaikeilla moraalisilla kysymyksillä, mutta Jaime vastaa rakkauden sanoilla. Hän niiiiiin rakastaa Cerseitä, ettei ole kerta kaikkiaan kiinnostunut mistään muusta. Kuten sellaisista, joita ei rakasta. Eli muista kuin Cerseistä. Hän lupaa viskata Edmuren pienen lapsen katapultilla koskeen, ellei Edmure heti paikalla marssi linnaan ja anna valtaa Jaimelle. Jaimen perisynti: heitellä lapsia.

Kylläpä muuten Edmure näyttää Starkin suvun jäseneltä! Yhdennäköisyys Branin kanssa on huomattava.

Ja niin käy, että Edmure astelee linnaan, jossa häntä yhä pidetään herrana ja isäntänä pitkästä vankeudesta huolimatta. Miehet tottelevat häntä, eivät Mustakalaa. ”You are not my lord, my lord,” sanovat ritarit nujerretulle Kalalle. Edmuren perässä saapuu Jaime joukkoineen – Mustakala on mennyttä.

Mutta millä tavalla! Jakson mysteerisin osuus on tässä. Mustakala ei suostu pakenemaan Briennen ja Podin veneellä. Hän toteaa kaipaavansa kunnon kaksintaistelua. Hetkeä myöhemmin sotilas saapuu ilmoittamaan Jaimelle, että Mustakala on menehtynyt. Mitään ei näytetä!

Näytetään vain se, kun Brienne lipuu veneellä pois ja Jaime näkee, nostaa kätensä kankean haikeaan kömpelön lempeään hyvästelyyn. Se tunne! Hienosti toimii kemia näiden kahden välillä! Kohtaavatkohan enää koskaan? Ja jos kohtaavat, kenen joukoissa seisten?

Jaime ja Brienne katkeransuloisina. Kuva: HBO.
Jaime ja Brienne katkeransuloisina. Kuva: HBO.

Tyrion ja muut pyramidissa hyökkäystä kuuntelevat yllättyvät totisesti, kun yhtäkkiä ovesta astuu vihollisen sijaan – Dany! Lohikäärme liitelee taustalla eli emäntä on palannut! Oli aikakin, sillä kaupunki on tulessa…

Tapahtumarikkaassa jaksossa Hurtta vielä tapaa vanhoja tuttuja, kuten Beric Dondarrionin, ja saa kostonsa, joskin miedomman kuin tahtoisi. ”Enkö saisi katkaista edes yhden käden?” Hurtta anelee, mutta joutuu tyytymään tylsään perushirttämiseen.

Muistelkaamme tovi: Beric (Brotherhood Without Banners -ryhmittymästä) on sarjan ensimmäinen hahmo, joka tuotiin kuolleista takaisin. Hänet tappoi Hurtan veli Vuori, ja punainen pappi Thoros pelasti hänet. Nyt Beric on Veljien johtaja ja houkuttelee Hurttaa liittymään joukkoihin.

Jakso päättyy Aryan taisteluun elämästä ja kuolemasta. Waif tietenkin saapuu kasvojahtiin ja suolistaa ensimmäisenä lady Cranen. Kuin kauhuelokuvasta suoraan tempaistu Waif lähtee Arya-jahtiin, joka vie läpi kaupungin ja paiskoutuu pitkin portaita ja porttikonkeja. Arya pääsee yllättävän hyvin juoksemaan vatsahaavoistaan huolimatta, ja lopulta hän päätyy piilopaikkaansa miekkansa luo. Waif saapuu, kynttilä sammuu…

Myöhemmin Jaqen H’ghar löytää uudet kasvot Muurista. Arya on viimeinkin läpäissyt testin ja tullut Ei-keneksikään. Harmi vain, ettei hän enää tahdo olla Ei-Kukaan. ”Minä olen Talvivaaran Arya Stark ja lähden kotiin!” Arya julistaa ja tallustelee taivaanrantaan.

Arya kohtaa vielä kerran Jaqenin. Kuva: HBO.
Arya kohtaa vielä kerran Jaqenin. Kuva: HBO.

 

Jakso oli kiinnostava ja jännittävä, latautunut. Poissa ei ole se pelko, että joku päähahmoista kokisi karmean lopun, mutta hieman taustalle ajatus on painunut. Jaksoja on jäljellä enää kaksi, joten paljon on vielä tapahtuva. Kiinnostavimmat käänteet tällä hetkellä ovat Sansan ja Jonin suunnitelma vallata koti-Talvivaara takaisin, Cersein oikeudenkäynti ja tietenkin suurimpana se, mitä Bran aikoo kyvyllään tehdä.

Tyrion ja Bronn huolehtivat vitsailullaan huumorikiintiöstä, joka viime aikoina on ollut varsin suppea. After the Thrones -keskustelusarjassa sanottiin viisaasti: humorististen, ”tavallisten” hetkien on tarkoitus näyttää, millaisen maailman puolesta (rennon, mukavan, tavallisen) kannattaa taistella viimeiseen mieheen saakka.

 

© Siru Valleala

 

Jaksot: Game of Thrones kausi 6, jakso 7

Jaime hallitsee. Kuva: HBO.

Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!

Game of Thrones kausi 6, jakso 7
”The Broken Man”

Joukkoja kokoon

Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettuja ja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!

Uusin GoT-jakso keskittyy rakentamaan tulevien jaksojen tapahtumia. Merkittävin yllätys paljastetaan heti alussa, kun kuvaan astuu eräs jykevä, arpipäinen köriläs: Hurtta! Selviää, että henkisen yhteisön johtaja Septon löysi henkihieverissä viruneen Hurtan ja hoivasi hänet kuntoon. Nyt Hurtta puuhastelee yhteisön muassa rakennustyömaalla ja kuuntelee luentoja anteeksiannosta. Hänen mieltään kovertaa kostonhimo.

Jo kuolleeksi luultujen hahmojen paluu siis jatkuu kiivaana. Tämän kauden kai jo voisi nimetä Kuolleista palanneiksi? Tosin epäilemättä tuplasti väkeä vielä myös passitetaan manan maille.

Toinen niin sanottu paljastus on se, ettei Margaery todella ole uskossaan niin luja, kuin High Sparrow, Ylivarpunen, luulee. Salaa Margaery sujauttaa isoäiti-Olennan käteen merkillisen lappusen. Jo pahinta pelännyt Okakuningatar on huojentunut. Yhteisjuonta tahtoisi punoa myös Cersei, mutta hän saa Olennalta kovia sanoja: Olet hävinnyt. You have lost, Cersei.”

Jon ja Sansa kokoavat armeijaansa. Villit on vielä kerran puhuttava ympäri, ja eräs jättiläinen on tässä asiassa merkittävä tekijä. Villeillä on myös eräs hallitseva vastapalvelus painamassa omaatuntoa: Jon kuoli heidän puolestaan, joten eikö heidän velvollisuutensa ole ottaa sama riski ja kenties kuolla hänen puolestaan?

Sansa, Jon ja ser Davos lähtevät tapaamaan Karhusaaren Lyannaa. Tämä on tiukka mimmi, pikkutyttö, jolla on selvät sävelet sen suhteen, mitä hänen miehillään saa ja ei saa tehdä. Hän lopulta lupaa joukkojaan taistelemaan Ramsey Boltonia vastaan – peräti 62 miestä. Jonin ilme valahtaa, mutta Lyanne lupaa, että yhden Karhusaaren miehen voima vastaa usean tavallisen sotilaan voimia. Entä kenelle Sansa lähettää kirjeen?

Jaime lähestyy Blackfishiä, Mustakalaa, Bronn apurinaan. Samaan aikaan Walder Freyn pojat yrittävät Edmure Tully aseenaan saada Blackfishia antautumaan. Ärjyä hemmoa ei paljon nappaa veljenpojan kohtalo, joten Freyt vetävät vesiperän. Jaime sen sijaan vetää esiin kaiken itsevarmuutensa (eli on ns. Lannishole pitästä aikaa) ja määrää. Totellaanko häntä?

Theon ja Yara ovat pakomatkalla Rautasaarten Euronilta, mutta Yara ei ole suinkaan luovuttanut. Ensin hänen on saatava Theon palaamaan omaksi itsekseen Ramsayn alistuksen jäljiltä. Lisäksi hänen on saatava naista. Game of Thronesin aika ajoin pakollinen lesbokohtaus (tai vihjaus sitä kohti) nähdään nyt astetta vakavammassa muodossa, kun asialla on yksi avainhahmoista. Theonin katseessa on sekä vanhaa Theonia että epäilystä omia voimavaroja kohtaan. Hän päättää lähteä Yaran mukaan.

Jakson loppuosa on Hurtan ja Aryan kauraa. Varomaton Arya kohtaa kavalan kostajan eli naamioituneen Waifin, saa pahat iskut vatsaan, putoaa veteen ja päätyy tuskaisena hoipertelemaan ihmisten sekaan. Hurtta taas kohtaa pahan näyn palatessaan metsähommista yhteisön pariin. Kaikki on tapettu, Septon myös. Se anteeksiannon meditaatioista – Hurtta hakee kirveen ja lähtee – minne?

Hurtta eli Sandor Clegane (Rory McCann) ja toinen mahdollisuus. Kuva: HBO.
Hurtta eli Sandor Clegane (Rory McCann) ja toinen mahdollisuus. Kuva: HBO.

Hiljaa hyvä tulee

Jakso oli keskinkertaisen tasainen, mutta näitäkin jaksoja tarvitaan, jotta juonta saadaan eteenpäin. Hurtan paluu ei herätä suurempia tunteita. Olihan aiemmin epäuskottavaa, että niin väkevä hemmo noin vain kuukahtaisi, joten sinänsä asia ei ole edes yllätys. ”I’m a big fucker and I’m tough to kill.” Hauskinta on, että Hurtta avoimesti tunnustaa kyselijöille, että hänet iski maahan nainen. Sitä hän ei kerro, että kyseessä oli hyvin nuori nainen, lähes lapsi. Avoimeksi jää, miksi Septonin porukka lahdattiin. Tästä oletettavasti kuulemme vielä.

Margaeryn juonittelun jatkuminen ei ole sekään yllätys, mutta kiinnostava juonilinja on kyseessä.

Cersei on villi kortti. Lempeyttä hänessä ei ole näkynyt kuin lapsiaan ja veljeään kohtaan, mutta voisiko Cersei vielä tehdä Jaimet ja muuttua pehmeämpään suuntaan? Jaime taas… Hänen inhimillisten puoliensa näyttäydyttyä on vaikea enää ottaa kundia kovin tosissaan. Kun hän käskyttää uusia joukkoja mahtinsa alle, melkein huvittaa. Nyt tarvitsisimme Jaimelta jotain rajua! Näytä taas pahiskarvasi, Kingslayer! Muuallakin kuin Briennen kanssa kylvyssä!

Minua kiinnostaa Jonin kuolleista noussut olemus. Hän on – joskin mietteliäämpi kuin ennen – hyvin normaali. Eikö kuoleman kokemus ole tuonut Jonille mitään erikoisia voimia tai kykyjä? Ehkä niistä suurimmat sijaitsevat henkisellä osastolla.

Ja nyt jo jänskättää, että mitä ne Ramsay Boltonille oikein tekevät, jos saavat hänet satimeensa. Tässä sarjassa ei paha aina saa palkkaansa, joten varmaa ei Ramsayn kukistaminen ole. Oletan kuitenkin, että jotakin karmeaa myös Ramsay saa jonain kauniina talvipäivänä kokea.

Lue aiemmista jaksoista:

GoT kausi 6, jakso 6

GoT kausi 6, jakso 5

 

© Siru Valleala

 

Jaksot: Game of Thrones kausi 6, jakso 6

Benjen (Joseph Mawle) palaa! Kuva: HBO.

Jaksoarviot – Sarjassa esitellään ja analysoidaan jaksojen sisältöjä, joten juonipaljastuksia on!

Game of Thrones, kausi 6, jakso 6

Uutta, vanhaa ja kuollutta verta

Huomio: käytän mielivaltaisen sekaisin suomennettuja ja englanninkielisiä paikkojen ja ihmisten nimiä!

Edellisen raastavan jakson jälkeen kuljetaan hieman lohdullisemmissa ja seesteisemmissä tunnelmissa. Kuudennen kauden kuudes jakso alkaa Branin ja Meeran mahdottoman tuntuisesta pakomatkasta Valkeilta kulkijoilta. On kylmä ja Branin mieli on toisaalla. Hänen näyissään pyörivät sekaisin menneet ja tulevat tapahtumat. Kulkijat sihisevät ja kalisevat kintereillä ja taistelu alkaa. Mutta sitten saapuu puiden takaa salaperäinen ratsumies.

Sam ja Gilly ovat matkalla Samwellin perheen luo Horn Hilliin. Seutu Oldtownissa on somaa kuin eteläisessä Euroopassa konsanaan. Somaa ei ole luvassa Samin isän tuomitsevien silmien alla. Äiti ja sisar ottavat Samwellin, Gillyn ja Sam-vauvan iloisina vastaan, ja Gilly puetaan juhlavaan asuun. Samwell ja Gilly ovat päättäneet kertoa, että pikku-Sam on heidän yhteinen lapsensa. Isä Randyllia se ei auta, sillä hän hoksaa nopeasti Gillyn villin taustan. Tuomio on julmasanainen ja sisältää syvää halveksuntaa Samwellia kohtaan. Pahoillaan oleva Sam yrittää jättää hyvästit Gillylle ja lähteä opin tielle, mutta tilanne saa hänet sisuuntumaan. Kohta töykeä isä on uutta kotipiikaa ja Sydämenturma-sukumiekkaa köyhempi.

Margaery Tyrell on vankilasta vapaa ja nyt hartaana omistautunut jumalille. Niin kai tapaa toisinaan käydä, jos joutuu virumaan tyrmässä loputtoman ajan ajatustensa kanssa. Ylivarpunen päästää Tommenin vierailemaan kuningattarensa luona – ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Myöhemmin Margaeryn on määrä kävellä alaston rangaistusmarssi halki kaupungin Cersein tapaan, mutta paikalle karauttaa Jaime valmiina käymään taisteluun itse pyhyyttä vastaan. Näyttävä porrasratsastus tyssää Ylivarpusen yllätykseen. Tommen astelee Margaeryn rinnalle. Myös hän on nyt Suuren Uskon kannattaja. Margaery on sovittanut syntinsä kutsumalla kuninkaan jumalten puolelle. Vierellä maireilee Ylivarpunen, jonka manipulaatio on tuottanut toivotun tuloksen.

Jakson toinen odottamaton tempaus on Ei Kenenkään äkkinopea palautuminen Aryaksi. Taisi olla jo aiemminkin selvää, ettei Arya ole niin uskollinen Ei kukaan, kuin kuuluisi. Mutta nytkö jo hän saa tarpeekseen? Asiaa avittaa shakespearelainen näytelmä, jota Arya taas seuraa myrkkypullo muassaan. Nyt näytelmässä vuorossa on kuningas Joffreyn myrkkykuolema ja Tyrionin laukaisu kohti pöntöllä istuvaa isäänsä. Arya on vaikuttunut Cersein eli lady Cranen eläytyvästä puheesta, mutta silti hän hiipii valuttamaan myrkyn lady Cranen rommipulloon. Reissulla hän törmää itse näyttelijättäreen. Seuraa erikoinen keskustelu, ja osaksi sen vuoksi ja osaksi näytelmän tapahtumien herättämä Arya tekee sittenkin tyhjäksi myrkkymurha-aikeensa. Asian todistaa Aryaa vakoileva Waif. Arya tietää, että hän on nyt kuolemaisillaan. Hän käy etsimässä vanhan kunnon Neulan piilostaan ja käy odottamaan hyökkäystä.

Arya (Maisie Williams) näytelmän lumoissa. Kuva: HBO.
Arya (Maisie Williams) näytelmän lumoissa. Kuva: HBO.

Uudet yllätyshahmot!

Walder Frey, tuo kaamea käppänä Red Weddingin taustalla, höpisee pojilleen pitkät ja syyttävät pätkät niskan päälle päässeestä tyypistä nimeltä Blackfish. Blackfish eli Ser Brynden Tully on Catelynin, Lysan ja Edmure Tullyn setä ja Catelynin isän Hoster Tullyn veli. Viime jaksossa Brienne lähti etsimään Blackfishiä avuksi Sansa Starkin armeijalle. Lempinimensä Blackfish sai kieltäydyttyään päättäväisesti kaikista veljensä järjestämistä avioliittoehdotuksista ja tulemalla kutsutuksi perheen mustaksi lampaaksi. Lammas vaihtui kalaksi Tullyn perhesymbolin mukaan. Viimeksi heppu nähtiin Red Wedding -jaksossa, kun hän Robb Starkin ja Catelynin jäädessä murhatuiksi onnistuu pakenemaan.

Mutta nyt Walder Frey marssittaa esille toisen Tullyn, vangitun Edmuren, Catelynin nuoremman veljen, jonka häät aiheuttivat aiemmat verihurmeiset häätapahtumat. Kun Robb ei suostunut ottamaan vaimokseen Freyn ketään tytärtä, setä Edmure suostui naimakauppaan. Walder ei surmannut häntä muiden muassa, vaan otti vangikseen. Kuinka Walder aikoo nyt hyötyä Edmure-aarteestaan kamppailussa Blackfishia vastaan?

Ja tähän väliin vuorossa pikku hetki romantiikkaa Lannisterin tapaan eli siskon ja velipojan lempeä. Jaime on huolissaan Cersein tulevasta oikeudenkäynnistä, Cersei ei niinkään. Onhan hänellä kaksintaisteluedustajanaan itse herra Vuori. Jaime on itse saanut ikävän rangaistuksen noustuaan jumalan rappusia liian rajusti: hän saa potkut nykypestistään ja joutuu lähtemään johtamaan joukkoja taisteluun Blackfishia vastaan. Lannister-blondit syöksyvät kiihkeinä toistensa kimppuun lausuen: ”Me kaksi olemme ainoat ihmiset maailmassa!” Ehkä olette, mutta maailmassa on myös kasa eläviä kuolleita.

Ja maailmassa on taas myös Benjen-setä, Ned Starkin nuorin veli! Branin ja Meeran edessä mysteeripelastaja riisuu huppunsa ja loihtii aterian. Benjen Stark on ollut poissa iäisyyden – hänet nähtiin viimeksi ykköskauden kolmannessa jaksossa. Jonin Yövartio-esikuva poistui Muurin tuolle puolen ja joutui Valkoisten kulkijoiden iskun kohteeksi. Hän sai osuman jäämiekasta, mutta tuli löydetyksi Metsän lasten toimesta. Nämä keskeyttivät muuntumisen Valkoiseksi kulkijaksi – mutta hieman oudonmoiselta kovia kokenut Benjen näyttää (pääkuvassa, roolissa Joseph Mawle). Hän on saanut suojelukäskyn Kolmisilmäiseltä korpilta, joten vaikuttaa siltä, että Benjenilläkin on omalaatuisia voimia.

Jakso päättyy Daeneryksen voimalliseen sotakutsuun. Epävarmuuden ajat ovat ohi, ja lohikäärmeen selässä liehuva valtiatar on vakuuttanut nyt valtavat massat dothrakiarmeijaa yliluonnollisesta hallintakyvystään. Mutta mitä massiivisesta sodanjulistuspuheesta tuumaa poikaystävä Daario?

Yllätyskesy jakso

Tämän jakson kanssa ei riittänyt oman muistin kaivelu, vaan erikseen oli etsittävä tietoa siitä, keitä olivatkaan lordi Edmure ja setä Benjen. Benjen on aika cool, eikös vain? Niin kuoleman kuin elämänkin erikoisia voimia maistanut. Yhdessä Jonin kanssa nämä manan rajoilta heränneet nousevat oletettavasti aikamoiseksi voimakaksikoksi. On mielenkiintoista, kuinka maailmalla hajallaan vaeltaneet Starkit nyt hiljalleen alkavat taas kokoontua uusin voimin.

Mielenkiintoista on myös nähdä, mihin moraaliseen suuntaan Dany kulkee. Kuten After the Thrones -keskusteluohjelmassa spekuloitiin, on Danyssa nyt pientä – eikä aivan pientäkään – vaaran makua. Hänen motivaationsa on valtava, ja taustalla kurkkii Targaryenin suvun tyrannimainen vallanhimo.

Lannisterien tilanne on sekin mielenkiintoinen. On vaikea noin vain niellä sitä, että Margaery olisi nyt oikeasti harras uskovainen, vaikka hän uskottava onkin. Ihastunut lapsikunkku Tommen tekee mitä vain ihanan Margaeryn vuoksi, joten Cerseillä on nyt kovat ajat yrittää päihittää itse jumalat.

Muutama lisäkysymys jaksosta nousee mieleen. Miksi Verenpunaisten häiden isäntä Walder Frey on taas esillä? Hän on ikivanha – saako hän kenties kokea arvoisensa, mahdollisimman kamalan kuoleman? Mihin Branin sirpaleiset näyt johtavat ja onnistuuko hän psyykkaamaan itsensä Kolmisilmäiseksi korpiksi? Kuinka historia kohoaa menneistä mullista kohdattavaksi nykypäivässä?

Tässä jaksossa merkillepantavaa oli se, ettei se sisältänyt mitään rajua. Shokkielementit odottanevat siis jälleen seuraavassa jaksossa ensi viikolla! Ja hyvä näin, sillä uutta informaatiota aivoille piisasi kyllä senkin edestä.

 

P.S. Luin vasta äskettäin tätä juttua siitä, miksi Daarion näyttelijä vaihtui kesken kaiken. Yhä se harmittaa, Ed Skrein oli niin pahuksen ovelan oloinen Dany-fani – ja se tukka!

Kaksi Daariota.
Kaksi Daariota.

© Siru Valleala

TV: Lisää leskiä vai riittäisikö jo? – Mustat lesket ja kakkoskauden ongelmat

Mustat lesket. Kuva: Nelonen.

Mustien leskien toinen kausi päättyi eilen. Moni on ollut pettynyt uuteen kauteen, joka ei toistanut ensimmäisen kauden hedelmällistä tarinankehittelyä. Missä mentiin vikaan? Pohdin sitä hieman tässä Ilta-Sanomien tv-kolumnissa.

Sarja on edelleen hyvin tehty ja ajoittain visuaalisesti näyttävä, mutta mitä muuta se olisi toisella kaudellaan voinut olla?

Mitä olisi pitänyt tehdä Top 10:

1. Laittaa leskikolmikko useammin todelliseen vaara- ja uhkatilanteeseen.
2. Niissä asetelmissa leikitellä kolmen kesken -kemioilla ja usuttaa naiset kohtaamaan toisiaan useasta eri näkökulmasta.
3. Liittää Kirsin tuore aviomies Sakke osaksi kokonaisuutta. Leikitellä lisää sillä faktalla, että hullulla on hullu puoliso – kumpi on hullumpi?
4. Liittää myös Veeran Anttu-ihastusta enemmän mukaan aiempiin tapahtumiin, kohtaamaan lisää Jukkaa, ymmärtämään, että Veeralla on suuri salaisuus.
5. Kehittää Kirsille ja Veeralle kiinnostavampia kuvioita ja repliikkejä. Johanna pärjää omillaan paremmin, kiitos Wanda Dubielin näyttelijäntaitojen ja charmin.
6. Kertoa Buntan ja Mirjamin suhteen taustasta ja dynamiikasta.
7. Näyttää Buntasta lisää puolia. Liian selkeä pahis on yksinkertaisesti tylsä.
8. Tehdä laivapolttareista piinaavan jännittävä ja vinhoja käänteitä sisältävä jakso. C’mon – leidit ovat kaikki yhdessä laivalla, kuten räjäytetyt aviomiekkoset aikoinaan!
9. Laittaa Irina ja Buntta ottamaan toisistaan mittaa asenteella. Luoda heidän tapaamisistaan räiskyviä. Intohimo ei nyt toiminut.
10. Laajentaa koko juonikuviota kattamaan vielä isompia asioita – suurentamaan salaliittoa vaikkapa maailmanlaajuisen kriisin suuntaan! Ylipäänsä tuomaan uutta ja syvempää sisältöä tiiviin ykköskauden jälkeen.

Ja P.S. Alussa olisi myös pitänyt ehdottomasti olla kertausta aiemmasta. Muistakaa tämä mahdollisen kolmoskauden kanssa!

Wanda Dubiel, Pihla Viitala ja Malla Malmivaara Mustina leskinä. Kuva: Nelonen.
Wanda Dubiel, Pihla Viitala ja Malla Malmivaara Mustina leskinä. Kuva: Nelonen.

Siru Valleala

 

TV: Game of Thrones jatkuu maltilla (***½)

Daenerys. HBO Nordic.

Game of Thrones
Uudet jaksot maanantaisin HBO Nordicilla

Tämä sama arvioni löytyy hieman muokatussa muodossa myös Ilta-Sanomista.

HUOM! Pieniä juonipaljastuksia!

Fantasiadraama Game of Thronesin kuhistu kuudes kausi käynnistyi HBO Nordicilla takuuvarmalla, mutta vielä varsin rauhallisella otteella. Perusasioihin käydään käsiksi heti: kuulaalla lumella lepää Jon Snow’n (Kit Harington) manan rajan ylittänyt jylhä hahmo.

Toverit, ne muutamat uskolliset, kuljettavat Jonin suojaan, ja mukana on myös mystinen Melisandre (Carice van Houten), elämän ja kuoleman noita. Ruumiinvalvojaisten tunnelma on kuin häkkiin ahdistettujen eläinten satimessa, sillä ulkopuolella kapinoitsijat lietsovat kiivaasti joukkojaan. Ratkaisuja on keksittävä äkkiä.

Muidenkin tarinalinjojen pääkohdat käydään kattavasti läpi, varmasti myös kertauksen vuoksi. Dornesta saapuu surusieluinen laiva rannalla odottavan Cersein (Lena Headey) luo. Sokeutunut Arya (Maisie Williams) hapuilee maailmaa nyt muiden aistien kautta. Kuinka kävi surmanhypyn suorittaneiden Sansan (Sophie Turner) ja Löyhkä-Theonin (Alfie Allen)?

Mielenkiintoisimmat uudet käänteet tapahtuvat etelässä. Dornen naiset nousevat taisteluun miehiä vastaan, ja jatkoaikeet eivät voi olla kuin ovelan verisiä. Näistä veikeistä murhaajattarista kuullaan vielä.

Daenerys (Emilia Clarke) taas on dothrakien vankina ja kuuntelee vaiti törkeää kielenkäyttöä, kunnes hänen menneisyytensä khaleesina paljastuu. Dothrakit reagoivat tavalla, joka yllättää Daeneryksen.

Uudella kaudella Bran (Isaac Hempstead Wright) palaa tarinaan.
Uudella kaudella Bran (Isaac Hempstead Wright) palaa tarinaan.

HBO juuri julkisti George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjoihin pohjautuvan sarjan jatkuvan vielä ainakin seitsemännelle kaudelle. Kuudennen kauden aloitusjakso on johdattelua ja tulevan rakentamista – kuten lähes koko viides kausikin. Vielä ei paljastu juuri muu kuin se, että tyyli on tuttua ja turvallisen vaarallista GoT-laatua. Keneenkään ei voi lopullisesti luottaa, ja katsojaa jännittää, kuka kellahtaa seuraavaksi.

Merkityksellisempää on kuitenkin se, millaisin menetelmin Rautavaltaistuinta hitaasti saarretaan ja ehditäänkö se tehdä, ennen kuin pohjoisen kuolleet kulkijat puhaltavat jäisen henkäyksen kaiken vielä elävän ylle.

Ja tietenkin se, mitä käy Jonille… Näinkö?

Jon Walker?
Jon Walker?

Game of Thrones
Kuudennen kauden aloitusjakso 3,5/5

P.S. Tiistaisin HBO:lle saapuu myös keskusteluohjelma After the Thrones, jossa puidaan kunkin jakson tapahtumia. Analyysin ystäville tällainen show kuulostaa tervetulleelta lisältä.

Itselläni ei pressisivuston ohella ole ennen ollut pääsyä HBO-sarjoihin, mutta nyt luvassa on muutaman kuukauden setti. Pakko tuo (lahjajäsenyys) oli nyt lunastaa, kun edes pressille ei Game of Thronesin uuden kauden alkua suvaittu etukäteen näyttää! After the Thronesia seuraamaan pian siis myös.

Siru Valleala

TV: Stephen King ja 11.22.63 (***½)

FOXilla maanantaisin klo 22.00, alkaen 11. huhtikuuta 2016

Annos: 11.22.63
Juomasuositus: retrodrinkkejä

Aika ovela tämä Stephen Kingin romaaniin perustuva FOXin minisarja. Trillerisarjassa yhdistyy sen verran monta kiehtovaa elementtiä, että muodostuu koukuttava kokonaisuus siitä huolimatta, ettei pohjaidea ole kovin originelli.

Heppu löytää reitin menneisyyteen ja haluaa muuttaa pahoja asioita hyviksi.

Siinä ydinajatus, joka jalostuu yhdeksäksi jaksoksi mukiinmenevää aikamatkaseikkailua. Äidinkielenopettaja Jake Epping (James Franco) saa tietää, että tutun lounaspaikan isäntä Al (Chris Cooper) on vieraillut vaatekaapin kautta 1960-luvulla useaan otteeseen.

Alilla on jalo aie, jonka avulla hän haluaa muuttaa koko Yhdysvaltojen nykytilanteen. Hän on päättänyt estää John F. Kennedyn murhan. Oma sairaus uhkaa keskeyttää aikeen, joten Al pyytää Jakelta apua. Tämä käy kurkkaamassa 60-lukua, säikähtää, mutta myös viehättyy.

Kohta sinkkuope on singahtanut menneisyyteen, rikastunut vedonlyönnillä, hankkinut puvun ja auton ja piilottelee muilta älypuhelintaan. Hän ryhtyy selvittämään, missä majailee eräs Lee Harvey Oswald. Aikaa salamurhan päivämäärään, joka on samalla sarjan ja kirjan nimi (22. päivä marraskuuta vuonna 1963), on kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii vaikkapa rakastua.

Pelkkää tunnelmafiilistelyä menneisyydessä hengailu ei ole. Perhosvaikutus ei aio suosiollisena sykkiä uusia seurauksia, eikä menneisyyttä oikeastaan huvita lainkaan muuttua. Siitä muistuttamassa on synkkiä hahmoja, joita Jake vähän väliä tapaa. Heillä on vain yksi viesti: ”Sinun ei kuuluisi olla täällä.”

Yliluonnollinen, kingimäinen ilmapiiri leijuu tapahtumien ympärillä. Jake saa huomata, ettei hän ole tervetullut matkalainen.

Sarja ottaa rennon röyhkeästi vaikutteita vaikkapa Narnia-sarjasta, Paluu tulevaisuuteen – elokuvista ja Life on Marsista ja viittaa ahkerasti Stephen Kingin aiempaan tuotantoon. Fanien on hauska bongailla muitakin yksityiskohtia kuin sitä perusfaktaa, että tapahtumat alkavat Kingin luottoseudulla Mainessa.

Suomen televisiossa pilottijakso ”Jäniksenkolo” on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on lähinnä sen esittelyä, kuinka elämäänsä tympääntynyt tylsimys sopeutuu coolille kuuskytluvulle. Toisessa jaksossa alkaa tapahtua.

Kaiken kaikkiaan sarja on viihdyttävä ja jollain tapaa kodikas. Miljöö on hienosti toteutettu, eikä nykyaikaa tule ikävä. Romaanin seuraaminen on uskollista.

James Franco (s. 1978) on käsittämättömän tuottelias heppu. Parhaiten elokuvista Milk (2008), 127 tuntia (2010) ja Spider-Man – hämähäkkimies (2002) muistettu näyttelijä aloitti uransa tv-teinisarjoissa. Kingin sarja on silti hänen ensimmäinen pääroolinsa televisiossa. Muita rooleja riittää hengästymiseen saakka. Näyttelemisen ohessa Franco myös tuottaa, ohjaa, käsikirjoittaa ja kirjailee romaaneja. Ja opiskelee aina, kun ehtii!

Lue Francon intensiivielämästä lisää tästä New York Timesin artikkelista.

11.22.63 / pilottijakso
(***½)

TRAILERI:

© Siru Valleala

TV: Homeland palaa haudanvakavana (****)

Mandy Patinkin / Saul Berenson, Rupert Friend / Peter Quinn ja Claire Danes / Carrie Mathison

Sunnuntaisin MTV3 klo 23.45, alkaen 20. maaliskuuta 2016

Annos: Homeland – Isänmaan puolesta
Juomasuositus: kofeiinishotti

Ihmettelen tämän sarjan lähetysaikaa: lähes puoliltaöin sunnuntai-iltana. Kyseessä on yksi kiinnostavimmista ja parhaiten tehdyistä Maikkarin sarjoista, ja tuupattuna sitten tuollaiseen yörakoon. Digikonkareita asia ei tietenkään haittaa, aina voi tallentaa, katsoa Katsomosta tai vaikkapa odottaa koko viidennen kauden saapumista Netflixiin, jossa edelliset neljä kautta jo komeilevat. Yöajan ystävät voivat myös katsoa jaksonsa vielä myöhemmin, telkkarista torstaisin klo 00.35.

Kyseessä on viides kausi Homelandista eli sarjasta Isänmaan puolesta. Ilman Clare Danesia sarja ei olisi mitään, joten on ilo havaita, että myös viidennellä kaudella Danesin esittämä epävakaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava Carrie Mathison tempoilee ja tasapainottelee oikean ja väärän välillä entiseen malliin.

Maisemat ovat muuttuneet. Kaksi vuotta on kulunut neljännen kauden CIA-ajoista, ja irtisanoutunut Carrie on löytänyt uuden tehtävän. Hän toimii Düring-säätiön turvallisuuspäällikkönä Berliinissä. Tytär Frannie ei ole ainoa rakas uudessa elämässä – Carriella on myös komea saksalaismies, juristi Jonas (Alexander Fehling).

Alkuun vaikuttaa siltä, että Carrie voi hyvin. Lääkkeet toimivat ja menneet kauhut, kuten alkukausien tunnemyrsky Nick Brodyyn (Damian Lewis) liittyen, rakkaan menetys, yllätysraskaus ja siinä ohessa Lähi-Itään sijoittuvat traagiset iskut, räjähdykset, ohjukset, salamurhat, peitetehtävät ja niin edelleen – kaikki tuo on nyt kaukana takanapäin.

Eikä tietenkään sittenkään ole. Menneisyys nakuttaa takaraivossa, ja Carrien tasainen hipsterikaupungin arki fillariajeluineen luiskahtaa äkkiarvaamatta pelon puolelle. Carrie, joka on luullut saavansa viimein elää seesteistä perhe-elämää, saa kuulla olevansa kuolemanvaarassa.

Mukana on joukko uusia hahmoja. Esimies Otto Düringin (Sebastian Koch) vuoksi Carrie joutuu tekemään Libanoniin pelottavan vierailun. Aktiivinen, hullunrohkea amerikkalaistoimittaja Laura (Sarah Sokolovic) paljastaa merkittävän CIA-tietomurron ja joutuu salailun kiehuvaan kattilaan.

Entä vanhat tutut Saul ja Quinn? Saul (Mandy Patinkin) on yhä töissä CIA:lla ja jakaa nyt kaiken Carrien seuraajan Allisonin (Miranda Otto) kanssa. Kovia kokenut Saul vaikuttaa kireämmältä kuin ennen, ja silta Carrien kanssa on pahoin kärähtänyt. Silti uuden kauden neljännen jakson käänteet tuntuvat poikkeuksellisen julmilta.

Quinnilla (Rupert Friend) taas on ankea työnkuva käskyläistappajana. Kohtaaminen Carrien kanssa tapahtuu väkivaltaisella tavalla.

Vakavaa on! Berliinin-letkeily on pian unohdettu, ja pian Carrie saa unohtaa kaiken muunkin, mikä hänelle tuttua oli. Auttaisiko lääkkeiden lopettaminen – toimiihan Carrien ongelmanratkaisukyky paremmin ilman pillereitä? Sivuoireena on ainoastaan maaninen, itsetuhoinen käytös.

Aiempaa akuutimpi ote

Sarja on elänyt erikoisen syklin. Alkuun se oli varsin viihteellinen kuvaus kaapatusta sotamies Brodysta ja hänen perheestään sekä Carriesta, joka astui ammatillisen rajan yli ja rakastui Brodyyn – vaikkei kukaan voinut tietää, oliko mies sankari vai sittenkin itse paholainen.

Myöhemmillä kausilla katsottiin syvemmälle pimeyteen, Carrien sairauteen ja periluonteeseen, Saulin pelkoihin, Brodyn tuskaan. Tehtiin kohtalokkaita virheitä, koettiin valtavia menetyksiä, kuoltiin ja synnyttiin. Ihmissuhdedraamaan sekoittuva poliittinen juonikuvio vahvistui kaiken aikaa ja aiheutti seurauksia.

Lähi-idän tragedioiden jäljiltä Carrie on nyt hauras, ja Danes eläytyy vaikeaan rooliin täydellisesti.

Kiinnostavaa on aiempaa tiukempi ajankohtaisuus, joka kiertyy pakolaiskriisin ympärille. Koska nyt ollaan Euroopassa, ovat tapahtumat samastuttavan lähellä. Kyläillään syyrialaispakolaisten leirillä, pohditaan Syyrian vallankaappausta ja Euroopan pakolaiskriisiä.

Tuleeko Carriesta itsestäänkin pakolainen?

Isänmaan puolesta – Homeland, 5. kausi
Jaksot 1-4/12:

4/5

 

Claire Danes on kivisen tien kulkenut Carrie Mathison. Kuva: Stephan Rabold/SHOWTIME
Claire Danes on kivisen tien kulkenut Carrie Mathison. Kuva: Stephan Rabold/SHOWTIME

 

© Siru Valleala

TV: Loistavia Kohtuuttomuuksia (****+)

Pirjo (Elina Knihtilä, vas.) ja Anne (Tiina Lymi). Kuva: Petri Kotwica/Yle Kuvapalvelu

Sunnuntaisin TV1 klo 21.05, alkaen 6. maaliskuuta 2016

Annos: Kotikatsomo / KOHTUUTTOMUUKSIA
Juomasuositus: samaa kuin muillekin

Tämä minisarja on pitkästä aikaa hauska. Suorastaan sekopäisen hauska. Itse en lämpene Putouksille ja vastaaville ollenkaan, mutta esimerkiksi Q-teatterin porukan viime vuosien Häiriötekijä ja Jälkeenjäävät huvittivat.

Tiina Lymin kirjoittamassa ja Petri Kotwican ohjaamassa komediasarjassa on samaa henkeä ja myös samoja näyttelijöitä. Heistäkö henki, ken tietää, mutta ainakin neliosainen sarja oitis nappasi kiinni ja kutitti kovasti.

Jaksoissa esiintyvät samat näyttelijät erilaisissa rooleissa. Jokainen jakso on itsenäinen. Ykkösessä Lotta Kaihuan esittämä assari Kirsi yrittää sopeutua ylimieliseen toimistohenkeen Helsingin Töölönlahdella. Komean ihana pomo (Ville Tiihonen) pelaa satumaisen hyvin golfia, limainen hännystelijä (Hannu-Pekka Björkman) läähättää korvaan ja muuallekin ja kollegat (Tiina Lymi ja Elina Knihtilä) korkkaroivat kopeina ja kaukaisina.

Sarjassa tarinat esitetään ylilyövästi, makaabereina asetelmina ja nolouksia korostaen. Loppuhuipennokset ovat övereitä ja synkänhupaisia. Äärimmilleen viritetyt ja venytetyt ihmiset koettavat sietää kohtuuttomuuksia, mutta ratkeavat lopulta.

Ratkeamisista syntyy uusia näkökulmia, mutta jollekin käy aina huonosti. Ensimmäisessä jaksossa Putous-tähti kirjaimellisesti pudotetaan, toisessa jaksossa Elina Knihtilän esittämä kiekkovaimo paljastaa naisen raadollisen tehtävän miehen menestyksen takana.

Naiset johtoportaan juurella, naiset alemmilla askelmilla, naiset valmiina miellyttämään tai puukottamaan. Lymin käsikirjoituksessa sukupuolten valtaerot näytetään ja niitä huojautetaan. Ylilyövän parodian kautta katsotaan yhteiskunnan ja viihdemaailman heikkouksia. Sukupuolierot kääntyvät lopulta itsensä tyhjentäviksi, riemastuttavaa!

Hahmoihin ei näin teatraalisella tasolla suoraan voi ehkä samastua, mutta myötähäpeän, myötätunnon ja ironian kautta kosketellaan myös aitoutta.

Kolmannessa jaksossa mukaan tiimiin astuu muun muassa Sara Soulié, ja hillitön neljäs jakso kääntää kaiken lopullisesti ympäri: ”making-of-jaksossa” kerrotaan kyseisen sarjan tekijöistä, kuvauksista ja syvemmästä filosofiasta.

Tai ollaan kertovinaan. Tai kerrotaan liikaa, räjäytetään piilorakenteet ja sukupuolet ja seksismit ja koko viihdeteollisuus ja Aku Hirviniemet atomeiksi.

”Me ollaan Petri päätetty näytellä tää niinku miehet”, toteavat Ellu ja Tiina, ja sitten vedetään. Överiksi. Kohta. Tosi överiksi.

Mahtavaa!

 

Kotikatsomo: Kohtuuttomuuksia
4+/5

 

Kirsi (Lotta Kaihua) ja Matti (Hannu-Pekka Björkman). Kuva: Harri Räty/Yle Kuvapalvelu
Kirsi (Lotta Kaihua) ja Matti (Hannu-Pekka Björkman). Kuva: Harri Räty/Yle Kuvapalvelu

 

© Siru Valleala

TV: X-Files yrittää näyttävää paluuta (**½)

The X-Files ja vanhat nuoret jehut.

FOXilla tiistaisin alkaen 26. tammikuuta 2016

Annos: THE X-FILES – SALAISET KANSIOT
Juomasuositus: Brewfist/To Øl Space Frontier ja smurffilimsaa

Monien muiden lailla jaan nostalgisen suhtautumisen muukalaissarjaan X-Files. Ensimmäiset kaudet viehättivät sekä mysteerisen kehyskertomuksen että jaksokohtaisten kummajaishirviöiden vuoksi, mutta myös Mulderin (David Duchovny) ja Scullyn (Gillian Anderson) välisen vähintäänkin erikoisen suhteen takia.

Olihan se neitokaisena kiva jännätä, että saavatko he lopulta toisensa.

Humanoiditkin kiinnostivat, ja valitsin Mulderin puolen: uskoin. Monsterijaksot olivat oikeasti pelottavia ja häiritseviä, vaikka kohutuin, sisäsiittoinen veljeskauhujakso ”Home” jäikin näkemättä.

Kausien edetessä kiinnostus alkoi lopahtaa. Sarjan jälkeisten elokuvien tekeminen olivat mielestäni suoranainen virhe. Nyt tapahtuva Salattujen kansioiden paluu minisarjan muodossa herätti vain laimean innostuksen. Eniten kiinnosti se, miltä ne nyt näyttävät yhdessä.

Scully (Gillian Anderson) ja Hank, eikun Mulder (David Duchovny).
Scully (Gillian Anderson) ja Hank, eikun Mulder (David Duchovny).

Toimittajille FOX tarjoili etukäteen vain yhden jakson, vaikka tv:ssä nähdään kaksi jaksoa saman tien. Koska Chris Carterin luomassa sarjassa on tälläkin erää mukana myös muita legendaarisia käsikirjoittajia, kuten monsterimestarit Glen Morgan ja James Wong, olisi ollut hyvä nähdä kerralla suurempi kokonaisuus.

Ensimmäinen jakso ei nimittäin tehnyt sitä, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Näin suuren sarjan paluun kuuluisi tapahtua shokeeraavasti, niin, että katsoja saisi edes pari välitöntä sydämentykytystä. Alkumusiikin aiheuttaman nostalgiaryöpyn jälkeen nousua ei enää tapahdu. Traileri tuntuu tehokkaammalta.

Mulder ja Scully näyttävät kyllä hyviltä, Gillian Anderson hieman muovikasvoiselta. Mutta miksi kaikki vaikuttaa jopa parodialta? He huutavat: I want to believe! The truth is out there! Sen on pakko olla vitsiä. Muutoin jakso on haudanvakava. Humanoidihommiin palaavalla pariskunnalla ei mene hyvin.

Ei mene maailmallakaan. Käynnissä mitä ilmeisimmin on mullistava salaliitto, johon liittyy koko ihmiskunta. Minisarja lähtee heti laajalla skaalalla liikkeelle, ja kieltämättä jatkon haluaa nähdä. Rytmi kuitenkin ontuu, ja päähenkilöt eivät tunnu ainakaan vielä löytävän oikeaa otetta.

X-Filesissa oli ennen vanhaan etenkin Mulderin taholta mukava määrä lakonista huumoria. Nyt huumori puuttuu lähes kokonaan. On totta, että David Duchovny on vahvasti assosioitunut sarjaansa Californication, ja kenties liiallinen huumori saisi katsojan vielä enemmän odottamaan, että humanoidi-Hank viettelee esimerkiksi Svetan, abduktion uhrin (Annet Mahendru).

Sarjan alku tekee yhteenvedon jo koetusta ja esittelee vanhoja tuttuja, kuten Skinnerin (Mitch Pilegg) ja kenties erään tupakkamiekkosenkin. Uutena hahmona mukana on uutisankkuri Tad O’Malley (Joel McHale), jonka ansiosta Mulder ryömii jälleen kolostaan innostumaan alieneista.

Mutta miksi Scully on kaiken aikaa kuin romahtamaisillaan? Kenen DNA:ssa kuhisee muukalaismatskua? Mikä on Danan ja Foxin suhteen nykyjama? Saadaanko mystiseksi jääneestä lapsesta lisäinfoa? Kysymykset ovat täällä ja totuus siellä – jaksakaamme ainakin kuuden jakson verran toivoa mallikasta kokonaisuutta!

Ja sitten riittää, kiitos!

 

Ensimmäinen jakso: 2,5/5

 

J.K.

Miksi sarja palaa juuri nyt?

Rolling Stone -lehti pohtii asiaa. Jääkäämme me pohtimaan sitä, miksi alun perin tilanne oli se, että Gillian Andersonille maksettiin vähemmän palkkaa kuin David Duchovnylle. Kyse ei ole vain sarjan paluun palkkakohusta, vaan Anderson painiskeli palkkaerojen kanssa jo vuonna 1993 startanneen sarjan alkukausien ajan. Sinnikäs työ lopulta – palkittiin.
© Siru Valleala